Noormarkun matka, blogi 40/17

Jostakin syystä edellinen kirjoitus katosi bittiavaruuteen. Siksi muistelen vielä uudelleen, mihin Noormarkussa tutustuimme.

Noormarkun kirkossa pääsimme heti kahvipöytään. Kirkon sivulaiva oli katettu kahvilaksi, jossa kirkonmenojen jälkeenkin tarjotaan kahvit, takana kun on myös keittiötilat. Samalla kirkon suntio aloitti rakennuksen esittelyn, jota kesti lähes kaksi tuntia. Välissä hän lauloi pari virttäkin ja piti rukouksen.

Noormarkussa oli pieni kirkko jo ennen 1700-lukua. C. Engel suunitteli jo 1835 lahon kirkon tilalle uuden ristikirkon, joka kuitenkin paloi kansalaissodan melskeissä pääsiäislauantaina 1918. Sitten seurakunta korjasi v. 1921 ostamansa vanhan osuusmeijerin kirkolliseen käyttöön. Kirkko toimi siellä vuoteen 1933 asti.

Suuren teollisuusmiehen A. Ahlströmin mittavien lahjoitusten turvin päästiin rakentamaan nykyistä kirkkoa, josta tehtiin keskiaikaistyylinen kivikirkko. Piirustukset laati A.Lindgren ja kirkko otettiin käyttöön 1933. Tämä kirkko tuli v. 2002 museoviraston suojelukohteeksi.

Kirkossa on L. Segerstrålen tekemä alttarifresko, jonka aiheena on Jeesuksen vuorisaarna. Fresko valmistui v. 1957. Mieleen jäi myös Segerstrålen piirustusten mukaan tehty vaivaisukko kirkon eteisessä. Kirkossa on paljon moni-ilmeisiä maalauksia (tekijöinä Hongell, Thunström, Hagelstam, Forrström, Ahlström). Veistoksista jäi mieleen saarnatuolin sivussa olevat viisi apostolia, joiden alla ovat nimet Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Viidennellä ei ollut nimeä. Myös Hiitolan kirkosta tuotu alttaritaulu on esillä kahvilaosastossa.

Veistoksia on myös ulkona, komea on Erik Bryggmanin sankarivainajien hautamuistomerkki.

Välillä ruokailimme Ahlströmin ruukin alueen klubilla. Sen jälkeen pääsimme tutustumaan alueeseen Ahlström Voyage -näyttelyn oppaan johdolla. Näyttelytila sijaitsi vanhassa pajassa. Siellä oli lasivitriinissä alueesta pienoismalli, josta näkyi alue kokonaisuudessaan. Ruukkialueella sijaitsevat Ahlströmin kolmen sukupolven kodit: Villa Mairea (1939), Villa Havulinna (1901) ja Isotalo (1881). Lasivitriinin vieressä on vanhat hevoskiesit, joiden vetämiseen tarvittiin kaksi rauhallista hevosta. Niitä käytettiin ennen autojen aikakautta. Suuret valokuvat kertoivat herrasväen loisteliaasta elämästä.

Yläkerrassa oli lasivitriini, jossa oli upea lasi kokoelma: Iittalan, Karhulan ja Riihimäen lasitehtaiden tuotteita. Esim. Aalto-maljakon idea on saanut alkunsa eskimonaisen aaltoilevista nahkahousuista. Yhdessä vitriinissä oli Pariisista tuotuja herrasväen ruokailuvälineitä pöytään katettuna, esim. laseja oli lautasen takana viisi erilaista, eri juomille suunniteltuja.

Ahlströmin suku rakennutti kolmen sukupolven aikana myös runsaasti muita huomattavia rakennuksia, kuten Pääkonttorin, Klubin, työväenasuntoja ja virkailijahuviloita. Ruukki on edelleen Ahlströmin suvun hallussa. Suvun kokoontuessa pidetään heille kirkossa ruotsinkielinen messu, vaikka nykyisin jo suomeakin osataan.

Noormarkun ruukkialueella tuotetaan puhdasta ekoenergiaa Makkarakosken vesivoimalaitoksessa kahden generaattorin voimin ja yhtiön metsistä saatavaa haketta käytetään omassa hakelämpölaitoksessa ruukkialueen rakennusten lämmittämiseen.

Noormarkun ruukki on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. A. Ahlström sai Satakunta-mitalin vuonna 2015 tekemästään työstä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ruukkialueiden säilyttämisestä ja ylläpitämisestä. Lisäksi myönnettiin Teollisuusperintöpalkinto vuonna 2015 Makkarakosken sahan museoinnin ja Ahlström Voyage -näyttelyn rakentamisen ansiosta.