SS-joukot, blogi 43/17

Edellisessä blogissa kerroin, miten kirjastossamme kaksi jehovalaista vartioi heidän näyttelyään. Mainitsin, että olin tutustumassa Karviassa sen työleirin jäännöksiin, missä pidettiin jehovalaisia aseistakieltäytyjiä pakkotyössä. Silloin vartija kehotti minua menemään ulos! Huh; tämä oli ensimmäinen kerta elämäni aikana, kun minua yritettiin ajaa ulos. Olikohan heillä edes siihen valtuuksia? Mielestäni paremminkin minä olisin voinut ajaa nämä jehovalaiset ulos. (Olen ollut osakunnan järjestysmiehenä ja joskus joutunut poistamaan häiriköitä ulos. Lisäksi olen ollut aseellisena vartijana varuskunnan portilla. Siinä kaikilta sisään pyrkiviltä pyydettiin kulkulupa.)  Asiaan liittyen voisin vielä mainita, että löysin Satakunnan Kansan sivuilta uutisen: Jehovan todistajien propagandaa poistettiin kirjaston näyttelystä. Kyseessä oli sama näyttely, joka oli toukokuussa Porin pääkirjastossa.

Aseellisista vartijoista pääsenkin sujuvasti Saksan SS-joukkoihin. Nimi tulee sanasta Schutzstaffel, joka on suomennettuna suojajoukot. (Sana Schutz on suoja, sanalle Staffel on monia merkityksiä, esim. laivue, mutta tähän ehkä sopii joukkue tai joukot.) SS perustettiin aluksi Adolf Hitlerin henkivartiokaartiksi, mutta se laajeni vuoteen 1945 mennessä 35 divisioonan suuruiseksi. Tunnettu komentaja oli vuosina 1929-1945 Heinrich Himmler. Juuri tästä aiheesta katselin kuluneella viikolla kanavalta 20 (Nationat Geography) mielenkiintoista ohjelmaa, joka kuului sarjaan Natsien jättimäiset rakennusurakat. Ohjelmaa katselin perjantaina mökillä päivälähetyksenä, mutta se tulee vielä kerran uusintana tiistaina 17.10 klo 22. Suosittelen katseltavaksi. SS:n symboli oli kaksi salaman muotoista sig-riimua. Mottona oli lause Meine Ehre heisst Treue (Uskollisuus on kunniani).

Mitä ohjelmasta jäi mieleen? Siinä kerrottiin Puolan rajalle suunnitellusta Riese-projektista, jonka avulla toteutettaisiin keskitysleirien rakentamiset ja kansanmurha (Riese = jättiläinen). Koulutuskeskus oli Dachaussa. Oli Einsatzgruppe-komennuskunnat, jotka murhasivat yli miljoona siviiliä. (Einsatz = sitoutuminen, velvoittaminen, Gruppe = ryhmä). Sitten oli SS-Totenkopfverbände, joka hallinnoi leirejä (Totenkopf = pääkallo, Verband = järjestö), joissa surmattiin juutalaisia, puolalaisia, romaneja, venäläisiä. Mainittin nimi Bad Tolz, jossa koulutettiin eliittiupseereita.

Miten Hitler sitten sai maailmansodan alulle? Jo vuonna 1938 antautuivat Itävalta ja osa Tsekkoslovakiaa sovinnolla: hyökkääville sotilaille annettiin vain ruusunkukkia, kun he valloittivat maita. Puola oli pahempi paikka. Piti keksiä juoni, joka jollakin tavalla toi mieleen Mainilan laukaukset Suomen kohdalla. Puolan rajan lähellä oli Gleiwitzin radioasema. Sinne lähetettiin puolan kieltä osaavia sotilaita, joille puettiin puolalaisten sotilasasut. He sitten “näyttelivät” oman aseman valloitusta ja surmasivatkin asemalta omat miehet. Sitten he kuuluttivat radiolla: aseman valtaus onnistui. Kun tämä viesi tuli Hitlerin korviin, saatiin sota alulle. Raakoja keinoja käytettiin myös Ranskan suunnalla: kaikki vihollisupseerit teloitettiin. Sitten lähdettiin vielä Venäjälle, jossa vasta kovien pakkasten vaikutuksesta alkoi tulla takaiskuja. Tunnin mittaisen ohjelman lopussa esitetään Hitlerin itsemurha. ja kuvataan, miten Himmler surmasi itsensä syanidikapselilla Nürnbergin oikeudenkäynnin yhteydessä.

SS-joukkoihin meni vuoden 1941 paikkeilla myös suomalaisia, heitä mainitaan olleen n. 1200. Äskettäin edesmennyt Markus Käenmäki on kertonut  muistelmiaan Ylä-Satakunta-lehdessä vuonna 2003 otsikolla Kokemuksia ja tuntemuksia Saksan itärintamalla. (Juttu on 4-osaisena lehdissä 3.7. – 15.7. 2003.) Parkanolaisia mainitaan hänen lisäksi olleen Jaakko Kauppi, Mikko Pentti, Kauko Tammela ja Unto Turunen. Käenmäki kertoo, että syynä lähtöön oli lähinnä nuoren miehen seikkailunhalu. Lääkärintarkastuksessa Helsingissä todettiin, että oli arjalaiseen rotuun sopiva tyyppi, pituus vähintään 170 cm. (Himmler itse ei täyttänyt tätä ehtoa!). Käenmäki muistelee elävästi matkaa Turusta Danzigiin, jossa vastaanottava saksalaisupseeri välitti Hitler-tervehdyksen. Koulutus tapahtui lähellä Sveitsin rajaa Heubergin koulutuskeskuksessa. Sitten tapahtui keskitysmarssi Puolaan Lublinin seudulle. Siellä komennettiin, että juutalaisten kanssa ei saa olla tekemisissä. Sitten on kertomus, miten Markus ja toinen suomalainen määrättiin ampumaan 24 juutalaista.  Onneksi kuitenkin heidän tilalleen tarjoutui kaksi innokasta saksalaista. Venäjän rintamalla edettiin Rostovin seudulle, missä sitten ajoneuvot juuttuivat liejuun, ammukset ja ruoka loppuivat. Markus muistelee myös joulua 1941 Ukrainassa, hän oli vartiomiehenä ja sitten majapaikassa odotti valmis joulupöytä.  Kotimatka alkoi maaliskuussa 1942 kylmissä härkävaunuissa kohti Berliiniä. Matka jatkui junalla Osloon, jossa piti odottaa kolmisen viikkoa läpikulkulupaa Ruotsin hallitukselta. Lopulta päästiin Haaparannan kautta Tornioon, sitten Helsinkiin, jossa suoritettiin kunniakäynti Hietaniemen sankarihaudoilla.  Kun saatiin suomalainen asepuku, matkattiin Äänislinnaan kenraali Laguksen joukkoihin.  Tarina päätyy toteamukseen, että Markuksen sota jatkui Suomen rintamalla.