Kuivasjärvi, blogi 44/17

Nämä sivut ovat olleet kaatuneina, mutta ovat jo palautumassa. Kokeilen, vieläkö jutun kirjoittaminen onnistuu. Ehdin jo huolestua, että kaikki vanhatkin tarinani ovat kadonneet. Onneksi ne on saatu palautetuiksi, yhtä lukuunottamatta. Olen joskus ajatellut painattaa nämä jutut vihkoseksikin, ennenkuin kaikki häviävät bittiavaruuteen.

Olen seurannut uutisia Aurejärven tilasta. Äskettäin sainkin viestin ko. yhdistyksen puuhanaiselta, Maikki Herralalta. Hän kertoi, että vesistön valuma-aluetutkimus valmistuu 15.11. ja että Vapo on saanut luvan turpeennostoon Talasnevalla.

On myös kiinnostavaa tutustua toisenkin vesialueen, Kuivasjärven tilaan. Siellä on myös Pro Kuivasjärvi  ry, jonka puh.joht. on Tero Mustonen. Aivan sattumalta osui käteeni Kihniön kirjastosta hänen uutuuskirjansa nimeltä Kotoperäinen maailma: Kuivasjärven ympäristöhistoriaa. Myös netistä löytyy kirjan takasivulla oleva tiivistelmä, jota voinen tässäkin siteerata:

Kotoperäinen maailma kertoo Ylä-Satakunnassa sijaitsevan Kuivasjärven ja sen valuma-alueen muutoksesta rautakaudelta 2010-luvulle. Jo Lönnrot piti seutua ainutlaatuisena. Siellä säilyi metsäsuomalaisten erämaakulttuuri pitkään. Kirjan painopiste on ympäristöhistoriassa.  Järvi ja valuma-alue ovat nykyisellään vakavassa vauriotilassa. Vuonna 2013 perustettu kansanliike ja yhdistys ovat käynnistäneet laajat kunnostustoimet järven pelastamiseksi.

Kirja sisältää

Monitieteisen analyysin vesistön muutoksista ja vaurioitumisista

Kuivasjärven saamelaisen kulttuurin laaja-alaisen historian

Metsäsuomalaisten kulttuurien ja erämaa-alueiden kuvauksen

Nykyihmisten perinne- ja paikallistietohavainnot tieteen rinnalla

Modernisaation eli nykyaikaistamisen vaikutukset paikallisten kylien kulttuuriin ja luontoon

Luonnontieteeliset ja kalastotutkimukselliset tulokset vuosilta 2006-16

Riekkosoiden ennallistamiskuvauksia

Runsaasti historiallisia ja nykyajan valokuvia

Yli 20 selkeää karttaa 1650-luvulta 2010-luvulle

Malleja, joilla vesistöön kohdistuneet vauriot on mahdollista korjata valuma-aluekunnostuksella.

Vielä mainitaan, että kirjoittaja, tohtori Tero Mustonen on kansainvälisesti arvostettu tutkija, joka on osallistunut vesistötutkimuksiin ja -kunnostuksiin Alaskassa, Kanadassa, Siperiassa, Lapissa sekä Itä-Suomessa.

Kirjan kansikuvassa on kala-aitta vuodelta 1720 Kuivasjärven rannalta. Kirjan alussa on muistitietoa saamelaisajalta asti. Lähdetiedoissa mainitaankin monia Viljo Alasen tutkimuksia. Viljo Alasen muistan itsekin tavanneeni. Hän opiskeli ensin teologiaan maisteriksi. Sitten hän jatkoi historian alalla ja suoritti toisen maisteritutkinnon. Ensimmäinen julkaisu Kyrönkankaan talvitiestä on juuri Viljo Alaselta. 1930-luvulla hän kierteli ympäri Satakuntaa ja keräsi suuren määrän kansanperinnetietoutta. Hän toimi virassa Helsingin V yhteiskoulun rehtorina. Koska hänellä ei ollut lapsia, peri hänen sisarensa Martta Sevio kaikki nämä muistiinpanot. Martta ehti julkaista niistä vielä 1983 kirjan Kansantietoutta Parkanosta ja sen ääriltä. Myös tähän kirjaan on Mustonen viitannut useasti.

Kirjan sitaatit käsittelevät laajempaakin aluetta kuin vain Kuivasjärveä. Silmiini osui kotitalossani syntyneen Viljo Alasen isoisän, Emanuel Alasen kaskenpolttosanat, jotka on tallennettu v. 1924:

”Jeesus iski valkeata  / Siloisella kalliolla / Kultasuppilo käessä,

Punasulka suppilossa. / Polta puuta, polta maata, / Mutta älä mun jälkiän edemmäs mene.”

Emanuel muutti Parkanoon vasta nälkävuonna 1868, joten hän ehti monet kasket polttaa kototalossani, jossa erään alueen nimikin on Kulokaski (minkä läpi lapsena hiihtelin Kitusen kouluun). Alaviitteessä kerrotaan, että kaskenpolttaja kulki kolme kertaa kasken ympäri samalla, kun luki sanoja.

Paljon on asiaa myös 1600-luvun eräkausilta, ansoilla pyynnistä ja erämajoista, joita Kuivasjärven alueellakin oli. Sivulla 73 mainitaan tutkimusmatkailija G. Acerbi, joka kulki Kuivasen kestikievarin kautta 1799. Tästä olen itsekin kertonut Parkanon Joulussa ja ensimmäisissä blogeissani.

Paljon on tietoa myös entisajan haltioista, hiisistä. Mainitaan, että Alasen mukaan hiisi tarkoitti useita asioita, mm. pyhää metsää, metsänhaltiaa, etäistä, käymätöntä korpea, kammottavaa, helvetillistä paikaa sekä entisajan syrjään vetäytyvää eläjää. Sevion mukaan ”hiilenväkee oli ne, jokka ei kuolemansa jäläkehen saanu lepoo.” Kirjassa on kuvakin ”Hiidenkiukaasta”.

Muistan Martta Sevion kertoneen, että ”vaarilla oli piirongissaan taikakaluja, joita hän ei koskaan näyttänyt lapsille.” Noita-parantajistakin on paljon Viljo Alasen keräämää aineistoa, mainitaan Kurun Tillin noitakin, joka oli syntyjään Parkanosta.

Tässäpä kirjan esittelyä jo onkin. Kokeillaan, onnistuuko tallennus.