Tuomiokirkko, blogi 4/18

Tiistain Ylä-Satakunnassa oli koko sivun juttu, missä toimittaja Laura Jokisalo haastatteli Seppo  Paavolaa, parkanolaislähtöistä tarinaniskijää, joka eläkepäivinään on toiminut Tampereen tuomiokirkossa oppaana. Eilen oli kirjastossamme kahden tunnin mittainen kuvakerrontainen luento, missä hän esitteli kirkkoa varsin havainnollisesti.

Tuo tuomiokirkko oli itselleni tullut varsin tutuksi. Sinne marssittiin Kalevan yhteiskoulusta kahdeksana syksynä aina parijonossa lukuvuoden alkajaismessuun. Lisäksi se oli rippikirkkoni. Muistan hyvin kylmän sunnuntain syksyltä 1967, jolloin “tuomiosunnuntaina tuomiokirkossa saarnasi tuomiorovasti”. Olimme sielläkin jo etukäteen harjoitelleet parijonossa alttarille menoa, jolloin rippipappimme Erkki Malkavaara  oli selostanut varsin yksityiskohtaisesti Hugo Simbergin freskot ja Magnus Enckellin alttaritaulun (koko 4 m x 10 m).  Kun kirkko valmistui 1907, kiisteltiin aluksi pahennusta herättävistä Simbergin töistä: katossa oleva käärme pahuuden symbolina ja kaksitoista alastonta poikaa köynnöksenkantajina. Kirkon tarkastajat joutuivat oikein äänestämään siitä, saavatko nämä freskot jäädä paikoilleen. Muutostyö olisi vaatinut paljon kuluja ja yhden äänen enemmistöllä freskot saivat jäädä paikoilleen.

Päätimme kuitenkin mennä kuuntelemaan Seppo Paavolan esitystä. Sieltä saimme paljon lisätietoa. Alussa Paavola näytti kuvan Viinikanmäestä, josta käsin hän oli aloittanut koulunkäyntinsä Parkanossa. Myöhemmin hän kertoi kulkeneensa Lapinnevan suunnalta polkupyörällä ja kertoi valmistuneensa ylioppilaaksi 1968. Vilkaisinkin tuon vuoden vuosikertomusta, jossa silloin julkaistiin kunkin ylioppilaan arvosanatkin. ( Tuo Toini Vainion kirjoittama vuosikertomus oli muutenkin täydellinen. Sieltä paljastui, että Parkanon lukion tytöt voittivat Mouhijärven 10 – 9, ja pääsivät loppuotteluun. Olin itse jo silloin Mouhijärven lukiossa opettajana ja yhtenä autokuskina tuomassa sieltä pesäpalloilijoita Parkanoon.)

Mutta palataanpa Paavolan luentoon. Hän esitteli aluksi muitakin vanhoja kivikirkkoja ja mainitsi, että ahvenanmaalainen Finströmin kirkko olisi ollut esikuvana arkkitehti Lars Sonckilla. Hän kertoi, miten raskaita kivilasteja kiskottiin hevosella Pinsiöstä. Kirkon pintakivet taas ovat Uudenkaupungin graniittia, mitä on myös Kultarannassa ja Kansallismuseossa. Myös lähikuvat kirkon sisältä toivat esille paljon uutta. Nähtiin taidokkaasti taotut ovenkahvat, pylväissä ja penkeissä olevat kaiverrukset. Pylvään koristeessa saattaa nähdä männyn kukkivan.  En ole ennen huomannut, että jokaisessa penkkirivissä on erilaiset kaiverrukset, vaikka olen käynyt kirkossa monet kerrat vielä 1970- ja -80-luvuilla, kun vanhempani asuivat lähellä kirkkoa. (He kuuluivat silloin Kalevan seurakuntaan, mutta Tuomiokirkkoon oli lyhyempi mennä kuin uuteen Kalevan kirkkoon.) Kerran olin vaimoni kanssa tilaisuudessa, jossa näimme presidentti Halosenkin seurueineen parin penkkirivin päässä.

Paavola kertoi, että freskon Köynnöksenkantajat mallina oli 12 paikkakunnan poikaa, joista vain puolet on tunnistettu. Yhden niistä paljastaa vanhempieni asuintalon, Ilmarinportin, isännöitsijä Pekka Kuusela kirjassaan Hurskaan taiteen suku. Kirjasta löytyy sivulta 80 lause: “Hugo maalasi pappani Hugo Kingelinin Tampereen Tuomiokirkon 52-metriseen freskoon köynnöksenkantajaksi. Pappa oli silloin muiden mallipoikien tavoin seitsenvuotias…”

Esityksensä lopussa Paavola soitti vielä kirkon kanttorina toimineen parkanolaissyntyisen Tuomas Laadun esittämää musiikkia. Lisäksi saimme mukaamme värikkään esitteen, jossa myös esitellään kirkon taidetta. Monet vaiheet on kirkko nähnyt. Rakennusvaiheessa elettiin sortokausien ankeissa tunnelmissa. Sisällissodan aikana kirkko tarjosi suojapaikan. mahtuihan sinne peräti 2000 henkeä. Minulla itsellänikin on mökillä ollut pienet jäljennökset freskoista Haavoittunut enkeli ja Kuoleman puutarha. – Kirkko peruskorjattiin 1980-luvun alussa ja vihkiäisjuhlassa adventtina 1983 käytettiin ensimmäistä kertaa uusia barokkiurkuja. Niitä on sanottu maan parhaiksi 68-äänikertaisiksi uruiksi. Netistäkin löytää ohjelman, missä kamera kiertää ympäri kirkkosalia.