Laivastojuttuja, blogi 7/18

Vaimoni isoisä oli laivuri Kaarlo Hellsten. Hän oli syntynyt 26.4.1868 Teiskon Humppilassa ja kuoli 18.8.1942 Ylöjärvellä Pengonpohjan laiturilla. Tietoja hänen toiminnastaan olen löytänyt Näsijärven laivastoa koskevasta kirjallisuudesta.

Arvo Ruohosen kirja Laivoja ja laivamiehiä Tampereen vesillä sisältää luvun “Näsijärvi” (laivan nimi) ja sen päällikkö Hellsten. Siellä on kuvakin vuodelta 1934, jolloin hän tuli toimineeksi 40 vuotta laivapäällikkönä. Kirja mainitsee, että hän komensi laivaa silloinkin, kun se oli venäläisenä sotalaivana.

Todellakin erikoinen venäläinen sotilashanke jo ennen I maailmansotaa oli Satakunnan laivaston perustaminen Tampereella toukokuussa 1916. Vapriikin museokaupan kirja Tampere 1918 kertoo asiasta s. 29. Siteeraan kuitenkin kirjaa Tauno Jokinen: Elämää Näsijärvellä.

“Salaisten neuvottelujen tuloksena sotalaivoiksi päätyivät Tarjanne, Kuru ja Pohjola. Hinaajista joukkoon tuli Murole ja Näsijärvi. Linjaliikenne lopetettiin ja laivat muutettiin nopeasti sota-aluksiksi. Keulakannelle asetettiin 75 mm:n kanuuna ja miinanraivausvälineistöä. Mustanlahden satama muuttui sotasatamaksi, portilla seisoi aseistettu vartiosotilas. Kertaakaan ei tykeillä ammuttu, koska epäiltiin, että laivojen rakenne ei sitä kestäisi. Laivueeseen tuli 100 merisotilasta, mutta päällikot olivat suomalaisia.”

Laivaston tarkasti 8.10.1916 Aleksanteri II:n pojanpoika Kiril Wladimirovits mukanaan lukuisia muita korkeita virkamiehiä. – Vaimoni hallussa on tuolta ajalta perityt laivaston kunniamerkit, joissa on sininen vinoristi ja venäläistä tekstiä. Niiden symboliikkaa pitänee selvityttää lisää.

Sotalaivaston toiminta jäi varsin vähäiseksi. Kerran laivasto vei proomuhinauksessa 1000 miehen sotilasosaston Tampereelta Virroille, josta osasto jatkoi marssien Pohjanmaalle.  (Juuri näiden osastojen pois saamiseksi perustettiin heti itsenäisyyden alkaessa 1918 suojeluskuntia ja Vöyrin sotakoulu, jonka toiminnasta olen aiemmin kertonut, ‘kaikki ryssät maasta pois…’)

Koska talvellakin laivasto piti olla lähtövalmiina, sahattiin jääsahoilla laivat aina irti jäästä. Mielenkiintoinen oli Porista tullut tiedonanto Pietariin, että Mäntyluodossa olisi merellä nähty saksalaisen sukellusveneen periskooppi. Amiraliteetti lähetti heti laivastolle määräyksen: “On välittömästi purjehdittava Kokemäenjokea pitkin Pohjanlahdelle tehtävänä sukellusveneen tuhoaminen.” Kuru-laivan päällikkö Selin ilmoitti, että ei merelle pääsisi soutuveneelläkään! Lisäksi jäät olivat poikkeuksellisen paksut. Operaatiosta luovuttiin.

Aamulehti mainitsee 9.1.06 Tuomas Hopun kirjoituksessa, että upseeristo vietti aikaansa Pyynikin kelkkamäessä. Vain palkkapäivänä piti olla paikalla. Päällikön palkka oli 400 mk ja perämiehen 210 mk kuukaudessa. Rahanarvonlaskuri kertoo, että tuo päällikkö Hellstenin palkka 400 mk vuonna 1916 olisi nykyrahassa vajaa 1000 euroa. Rahanarvo kuitenkin laski seuraavana vuonna roimasti. Ruokaakin sai laivasta, mutta monien mielestä se oli liian rasvaista. Mainitaan, että hinaaja Näsijärvi kesällä 1917 haki halkoproomun Pohjaslahdelta. Venäjän pojat suorittivat proomun lastauksen. Lämmityshalkoja satamassa kului.

Syyskuussa 1917 kuitenkin sotatoiminta lopetettiin ja kaikki laivat palautettiin entisille omistajille. Vielä kerrotaan, että Tarjanne ja Pohjola olivat korjauksen tarpeessa. Laivoista oli hävinnyt kaikki irtaimisto venäläisten mukana.

Tuli rauhan aika ja Hellsten jatkoi hinaaja Näsijärvi II:n päällikkönä. Tuo hinaaja siirrettiin v. 1929 Pyhäjävestä Näsijärvelle. (Sen aikaisempi nimi oli Neptun II). Siirto pitkin Hämeenpuistoa kesti kolme viikkoa. Se oli varsin voimakas hinaaja.  Jossain on kerrottu, että kun rannalta löytyi luvatta rakennettu sauna, käski päällikkö kiinnittä vaijerin saunan ympärille. Sitten vain täyttä höyryä eteenpäin, ja niin lähti saunakin purjehtimaan.