Kulttuuria, blogi 8/18

Mitäpä kulttuuria Parkano tarjoaa? Tiistaina menin vaimoni kanssa Kultaisen iän kerhoon. Siellä oli aiheena Mikael Agricola ja hänen merkityksensä kirjakielen luojana ja kansanvalistuksen alkuunpanijana. Ansiokkaan esityksen piti Ritva Eränlinna-Ali-Sisto. Hän käytti apunaan eläkkeellä olevaa luokanopettaja Sirpa Juupajärveä ja puolisoani Varpu Lammia. Sirpa esitteli, miten kansakoulussa ennen opetettiin tavaamaan. Varpu taas esitteli Agricolan kieltä: millaiset olivat ABC-kirian kymmenen käskyä ja miten ne kuuluvat nykykielessä. Esille tuli myös joitakin jo kadonneita Agricolan sanoja, luutarha oli hautausmaa. Ritva E-A-S oli nähnyt suuren vaivan hankkimalla pöydällisen erilaisia aapisia ja suunnittelemalla esityksen minuutilleen.

Eilen keskiviikkona huomasin Aamulehden menopalstalta, että Tampereen Yliopistossa olisi yleisöluento vuoden 1918 sisällissodan puheenaiheista. Onneksi huomasin Ilta-Sanomista suuren ilmoituksen samasta asiasta, jossa myös mainittiin, että tilaisuus lähetetään suorana osoitteessa istv.fi. Eipä siis tarvinnut ajaa pitemmälle kuin Mäkiviinikankadun kakkosasuntoon, jossa oli valmiina televisioon kytkettynä tietokone. Siellä oli helppoa seurata tuota kahden tunnin esitystä. Jo edellispäivänä olisi ollut vastaava tilaisuus Helsingissä, jossa mm. Toivo Kuulan tyttärenpoika olisi kertonut vaarinsa tarinan, miten Kuula sai kuulan kalloonsa Viipurissa.

Nyt näimme suurelta kuvaruudulta ensin, miten Ilta-Sanomien Simo Holopainen ja Antti Virolainen haastattelivat historioitsija Teemu Keskitaloa ja kirjailija Anneli Kantoa. Teemu Keskitalo on innokas historian luennoitsija, joka on esitelmöinyt Parkanon kirjastossakin. Hänen kielenkäyttönsä on rempseätä ja sisältää jopa vähäisiä kirosanojakin. Hän on luennoinut ja kirjoittanut paljon kapina-ajoista. Tulee mieleen kirja Hulttiopoika Mannerheimista.

Myös Anneli Kanto osasi puhua selvästi ja havainnollisesti. Hän taas on aikaisemmin muistellut jalasjärveläistä isoisäänsä kirjassa Lahtarit. Siinähän kerrotaan valkokaartin suorittamista hirvittävistä joukkoteloituksista. Nytkin hän kertoi, miten Hennalan vankileirillä Lahdessa naisvankeja kidutettiin ja teloitettiin.  Kapinassahan kaatui 9403 ihmistä, joista punaisia oli 5199. Lisäksi vankileireillä kuoli 13446 ihmistä, joista punaisia oli 11652.  Teloitettuja oli 9720, joista punaisia 7370. (Suomen sotasurmien tilastot.)

Tutkija Marjo Liukkonen kertoikin ohjelmassa teloituksista Hennalan punavankileirillä. Hän on tehnyt väitöskirjan tästä aiheesta. Yksi teloituksen syy oli jo se, että naisella oli housut jalassa. Liukkosen mukaan tämä ajatus kytkeytyy rotuhygieniaan. Ruoaksi vankileirillä sai vain puolikkaan silakkaa. Edes vettä ei saanut janoonsa. Jos oli onnistunut salakuljettamaan mukanaan 20 markkaa, sai sillä hakea läheisestä joesta tilkan vettä. (Viime blogissani juuri vertailin tuon ajan markkoja nykyrahaan. Tuo 20 mk olisi nyt noin 50 euroa!)

Vielä esiintyi urheilun sankareista kertova Juha Kanerva. Hän mainitsi Urho Kekkosenkin, joka joutui myös teloituttamaan punaisia, mutta ei itse koskenut liipaisimeen. Sen sijaan Kekkosen kaveri, Lauri Pihkala mainittiin rotuhygieenikkona, joka oli innokas teloittaja ns. Kalmin pataljoonassa. Tämä Lauri ‘Tahko’ Pihkala toi Suomelle mitaleja jo vuosien 1908 ja 1912 olympiakisoissa.

Tilaisuus päättyi musiikkiesitykseen, missä Tytöt 1918-musikaalin näyttelijät esittivät musikaalista pari kappaletta. Kuvaaja vilautti välillä kuvaa salintäyteisestä yleisöjoukosta ja välillä näkyi seinälle heijastettu teksti “Ilta-Sanomat”.