Antti Rantamaa, blogi 9/18

Vaimollani on valokuva Antti J. Rantamaasta. Hänet parkanolaiset muistavat pappina, joka oli aloittamassa kirkossa juhannussaarnaa samalla kun salama iski kirkon tapuliin. Tästä neljä ihmisuhria vaatineesta onnettomuudesta tulee ensi juhannuksena kuluneeksi 90 vuotta. Siksi ajattelinkin kesäkuussa toimittaa tuon kuvan Ylä-Satakuntaan  ja kirjoittaa sen oheen jotakin Antti Rantamaasta.

Tässä on netistä poimittuja tietoja: Antti Rantamaa syntyi 1904 Merikarvialla ja kuoli 1987 tyttärensä luona Sveitsissä. Hänet oli vihitty papiksi 1928, minkä jälkeen hän sai paikan apupappina Parkanossa. Sitten hän toimi Vampulassa 1929-30 ja Karttulassa 1931-32. Joroisten kappalaisena hän toimi 1932-68. Pitkään hän toimi myös Maalaisliiton kansanedustajana, 23 vuotta vuodesta 1939 lähtien. Vaikka eduskunnan jäsenet oli vapautettu asepalveluksesta, toimi hän myös vapaaehtoisena kenttäpappina sekä talvisodassa että jatkosodassa.

Juhannuspäivän saarna 1928 piti olla Rantamaan ensimmäinen esiintyminen Parkanon kirkossa. Netistä löytyy Lauri Kujansuun kertomus vuodelta 1966: “Valtava räjähdys vapisutti Herran huonetta ja kattolautoja sinkoili penkkien väliin. Syntyi pakokauhu. Ihmiset ryntäsivät yhtenä kaaoksena kohti ovia. Toiset särkivät ikkunoita päästäkseen ulos… Myös pastori Rantamaalle tapaus oli puhutteleva. Kun seuraavan sunnuntain jumalanpalvelus oli rukoushuoneella, aloitti hän tähän tapaan: ‘Kun viime sunnuntaina noustessani saarnatuoliin ajattelin, mitenkä nyt nuorena pastorina voisin seurakunnalleni esiintyä hyvin edukseni, niin Jumala tahtoi näyttää, ettei tuollaista saarnamiestä ensinkään tarvita’.”

Yhtä rajusti kävi rintamalla. Ilta-Sanomien erikoislehdessä (Simo Häyhä ja 12 muuta sotien legendaa)  on otsikko: Simo Häyhän komppanian jouluhartaus katkesi venäläisten keskitykseen. Joulusaarnaa piti Kollaanjoella kansanedustaja Antti Rantamaa. Joulukuun alussa hän oli jättänyt Kauhajoelle evakuioidun eduskunnan ja lähtenyt vapaaehtoisena rintamalle. Virren veisuuta säestävä rauha katkeaa äkkiä, kun venäläisten puolelta ammutaan keskitys miesten taakse… Kranaatit räiskyvät kelohongissa ilkeästi.  Rantamaa tuntee ilkeän piston ymmärtäessään samalla hetkellä, millaista jälkeä rivien keskelle putoava ammus voi saada aikaan. ‘Se kuvasi sattuvasti sodan onnettomuutta ja sen luomaa tilannetta. Käärmeet ovat irti.’

Rantamaan toimittamien teosten joukosta paljastui kirja: Olympiavoittajien testamentti. 26 suomalaisen olympiavoittajan elämänohjeita nuorisolle (1954). Siinä olikin yllätys, kun kirja löytyi omista kätköistäni! Se oli varustettu oppikouluni rehtorin Kerttu Seppälän kirjoituksella: Heikki Lammille palkintona raittiuskilpakirjoituksesta v. 1955. Nyt vasta ryhdyin perehtymään kirjaan. Ilmeisesti Rantamaa toimi jonkin raittiusliikkeen puheenjohtajanakin 1950-luvulla, joka järjesti näitä kilpakirjoituksia oppikouluissa. Samoin hän oli toiminnanjohtajana Kultamitalimiehet ry:ssä, joka oli perustettu 1950. Varmaan siksi hän itse toimitti tuon kirjan, jossa jokaisen haastatellun urheilijan suuhun on asetettu sanat: Tupakka ja alkoholi pois kokonaan! Rantamaa on kerännyt kaikilta urheilijoilta omakätiset allekirjoitukset ja kuvat upeista palkintokaapeista. Hauskoja ovat myös otsikkorivit, esim. Peräseinäjoen susi (Ville Ritola), Hämeenkyrön karhu ( Paavo Yrjölä), Keskisarjan kuningas ( Väinö Kokkinen), Keihäänsoittaja (Tapio Rautavaara), Hiihtolatujen kuningatar ( Lydia Wideman). Kirjan loppusanat on kirjoittanut silloinen pääministeri Urho Kekkonen. Kirjassa on tilasto, jonka mukaan Suomen edustajat olivat saaneet tuohon mennessä jo 111 kultamitalia!

Vielä kannattaa mainita, että Savonlinnassa paljastettiin 1958 Kollaa kestää -muistomerkki, jonka on suunnitellut Kollaan taistelija ja perinnetoimikunnan puheenjohtaja, pastori Antti J. Rantamaa. Siinä on kolme kiveä: koti – uskonto – isänmaa. Viime vuonna talvisodan päättymispäivänä 13.3. paljastettiin kiven viereen muistotaulu.