100-vuotias juhli hartaasti ja arkea muistellen

Kihniön seurakunnan 100-vuotisjuhla alkoi juhlajumalanpalveluksella.

Kihniön seurakunnan 100-vuotisjuhlan pääteemaksi nousi seurakunnan arki. Kirkkoherra Mauri Pihlajamaa muistutti saarnansa aluksi siitä, kuinka oma seurakunta saatiin pystyyn lujalla uskolla ja kovalla työnteolla ajankohtana, jolloin suomalaiset kävivät sotaa toisiaan vastaan.
Murheellisten tapahtumien aikoina oli kihniöläisillä omat vaikeutensa.
Erityisen hankaluuden toi kesällä 1917 sattunut tulipalo, joka tuhosi rakenteilla olleen pappilan.
– Sitkeästi ryhtyivät kihniöläiset rakentamaan uutta pappilaa täyttääkseen ne edellytykset ja velvoitteet, jotka itsenäiselle seurakunnalle asetettiin, Pihlajamaa sanoi.
Seurakunta on pitänyt kiinni itsenäisyydestään tähän päivään asti, sillä kihniöläiset kieltäytyivät tänä vuonna yksituumaisesti liitosesityksestä Parkanon ja kolmen muun seurakunnan kanssa.
Liitosneuvotteluihin viitaten Pihlajamaa totesi, että tärkeintä on muistaa, että seurakuntaelämä ei seiso ulkoisten rakenteiden varassa.
Ratkaisevammassa asemassa ovat sana ja sakramentit.
– Seurakunta on siellä, missä kastetaan ihmisiä Kristuksen käskyn mukaisesti, missä kokoonnutaan Jumalan sanan äärelle ja ehtoollispöytään, 30 vuotta kihniöläisten kirkkoherrana toiminut Pihlajamaa sanoi.

Tarvittiin lehmänlaskijaa ja ulosottomiestä

Arjen oli nostanut pääteemaksi myös 100-vuotiaan taivalta historiikiksi koonnut Laura Jokisalo.
Historioitsija Jokisalon mukaan seurakunnan pöytäkirjoja selatessa kävi selväksi, miten työteliästä varojen kerääminen oli, ja miten lujilla ihmiset olivat.
Seurakunnan perustaminen aloitettiin tyhjästä. Listaan ensimmäisistä hankinnoista kuului pitkä luettelo tarvikkeita vaateharjasta ja rautakangesta kirkonkelloihin.
Kirkollisverojen kanto oli oma haasteensa. Seurakunnan palkkalistoilla oli lehmänlaskija, joka huolehti, että veroa maksettiin oikean eläinmäärän mukaan. Verorästejä varten jouduttiin palkkamaan oma ulosottomies.
Jokisalon historiikissa itsenäisyys nousi esille vuonna 1968, jolloin kuntauudistuksen yhteydessä seurakunta päätti jatkaa itsenäisenä seurakuntana.
Myöhemmistä pöytäkirjoista löytyi ajankuvasta kertovia yksityiskohtia. 1970-luvulla kirkkovaltuusto lähestyi Länsilinjoja pyytäen sovittamaan linja-autovuoronsa pyhäaamun jumalanpalveluksiin. Kirkkovaltuusto päätti myös yksimielisesti, ettei se suostu Eino Grönin pyyntöön saada pitää kirkkokonsertin Kihniössä.
Historiikin merkkipaaluja olivat myös kirkkoherrojen valinnat. Viimeisin valinta on vuodelta 1988, jolloin tuomiokapituli esitti kirkkoherraksi Mauri Pihlajamaata. Virkaanastujaisia vietettiin seuraavan vuoden puolella. Pihlajamaa on seurakunnan 16. kirkkoherra.

Seurakunnalle annettiin paras osa

Seurakuntatalon juhlan tervehdyssanat lausunut kirkkovaltuuston puheenjohtaja Severi Ala-Katara yhtyi kirkkoherran sanoihin seurakunnan peruskivestä.
– Seurakunnan tärkein tehtävä on evankeliumin julistaminen kaikille ikäluokille ja myös maan rajojen ulkopuolelle, hänkin muistutti.
Lääninrovasti ja Parkanon seurakunnan kirkkoherra Liisa Myyryläinen oli tutustunut seurakunnan vaiheisiin ja huomannut, kuinka iso merkitys vanhalla kotiteollisuuskoululla on ollut seurakuntaelämään.
– Oppilaitos on tuottanut seurakuntatekstiilejä, mikä näkyy seurakunnan rakennusten sisustuksessa ja pappien kasukoissa. Se kuvastaa hyvin sitoutumista seurakunnan toimintaan. Ihmiset haluavat antaa parasta osaamistaan seurakunnan hyväksi.