Jerusalem, blogi 12/18

Historian lukupiirin ensi maanantain ‘läksykirjan’ sain juuri luetuksi. Se on nimeltään Täällä Rony Smolar, Jerusalem. Tekijä on tietysti Smolar, joka on suomenjuutalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on yli kaksi vuosikymmentä työskennellyt Lähi-idässä ja toiminut mm. Yleisradion kirjeenvaihtajana. Hän on lähettänyt kotimaahan tuhansia raportteja kriisialueen arjesta, joista hän sitten on viime vuonna koonnut tuon kirjan. Israelin historia on yhtä pitkää uutistapahtumaa aina valtion perustamisesta 1948 lähtien. Teos on 200-sivuinen ajankohtainen tietopaketti Israelista ja juutalaisesta uskosta suomalaisin silmin.

Vilkaistaan muutamia kohtia: Sivulla 190 on muisto vuodelta 1991: ” Heräsin voimakkaaseen räjähdykseen ja sireenien ulvontaan. Israelin radio vahvisti kolmen ohjuksen iskeytyneen Israeliin ja kehotti panemaan suojanaamarit kasvoille ja menemään myrkkykaasuilta tiivistettyihin tiloihin… Pimeällä taivaalla näkyy matalalla lentäviä ilman laatua mittaavia lentokoneita siltä varalta, että Irakin ohjuksissa olisi myrkkyä.”

Sivulta 95: “Egyptiläisten vihamielinen asenne näkyi siinä, että eräs lakimies vuonna 1988 vakavissaan haastoi Israelin valtion oikeuteen vaatimalla korvauksia 3400 vuotta sitten orjuudesta lähteneen Israelin kansan suorittamasta ‘historian suurimmasta ryöstöstä’. Todisteena hän käytti toisen Mooseksen kirjan kohtaa, jossa kuvataan orjuudesta vapautuneiden israelilaisten poislähtöä: ‘Israelilaiset olivat Mooseksen neuvon mukaan pyytäneet egyptiläisiltä hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita, ja Herra oli tehnyt egyptiläiset heille niin suosiollisiksi, että he saivat mitä pyysivät. Näin israelilaiset veivät egyptiläisltä heidän rikkautensa.’ (2. Moos. 12:35-36)”

Sisällysluettelosta löytyy mielenkiintoisia otsikoita: sivulla 138 on Jitzhak Rabin, rauhan uhri, sivulla 152 on Jasser Arafat, itsensä uhri. Sivulla 107 on otsikko ‘Jaettu Kypros’. Siitä tuli mieleeni, että nuorempi veljeni palveli armeijan jälkeen Kyproksella, missä hän meni kihloihinkin Tampereella asuvan kauhajokelaisen kanssa.

Sivulla 180 on luku Suomi Israelissa. Tämän yhdistin taas juuri lukemaani Virtain Joulu 1965 -lehteen, jossa oli palsta ‘Vuoden varrelta’. Siinä taas oli uutinen: Palmusunnuntaina kokoontuivat seurakuntalaiset siunauksin lähettämään maisteri Eila Laukkasen opetustyöhön Jerusalemin lastenkotiin. Tämä Eila Laukkanen oli serkkuni miehen sisar. Jo 1950-luvulla hän istahti linja-autossa viereeni ja kertoili työstään Jerusalemissa. Sain häneltä muistoksi israelilaisen koululaisen piirtämän kirjanmerkin.

Vilkastaan vielä kirjaa. Sivulla 188 kerrotaan Dubain vankiloista: ” Dubain emiirikunnan vankiloissa viruville on annettu mahdollisuus nauttia helppoa armahdusta. Vaatimuksena on, että toimettomana muuten aikaansa viettävä vanki opiskelee Koraania, osaa ulkoa sen 114:sta suurasta mahdollisimman monta. Virallinen syyttäjä ehdotti, että parhaiten Koraanin oppineet vangit voisivat osallistua tietokilpailuun, jonka voittona olisi armahdus. Vangeille on annettu vuosi aikaa valmistautua tietokilpailuun. Pyhän Koraanin kokonaan ulkoa oppivalle tuomari on luvannut myös 65 000 euron rahapalkinnon. Koraani tarkoittaa ääneen lukemista. Julkisesti Koraania luetaan hitaasti laulaen. Koraanin hyväksyttyjä lukutapoja on kaikkiaan neljätoista. Jokaisen muslimin äärimmäisenä tavoitteena on osata Koraani ulkoa.” (vuodelta 1999).

Todetaan vielä, että luvussa Israel, hyvässä vai pahassa kerrotaan tieteellisistä saavutuksista. Monia tiedemiehiä on palkittu Nobel-palkinnoilla. Parkinsonin ja Alzheimerin tautia sekä MS-tautia sairastavat saavat apua israelilaisista lääkekeksinnöistä. Tietokoneemme ovat täynnä Israelissa kehitettyjä ratkaisuja. Ilma- ja avaruusalukset suunnistavat israelilaisten keksintöjen varassa. Niin tekee tulevaisuudessa myös ilman kuljettajaa liikkuva auto. Samasta aiheesta katselin hiljattain myös Alfa-TV:ltä tullutta ohjelmaa (taisi olla ohjelma Jerusalemin uutislinja, joka tulee viikoittain).