Hyvää, kiitettävää ja erinomaista

Kesällä Viola Virtanen aikoo ottaa rennosti ja tavata kavereita. Seuraa pitää myös 1-vuotias Kookos.

Tällä hetkellä Viola Virtasen tulevaisuuden opinahjo taitaa olla selvillä, sillä toisen asteen yhteishaun tuloksia voi alkaa julkaista tänään torstaina.
Kihniön yhtenäiskoulun Ylä-Satakunnan stipendin äidinkielessä menestymisen myötä saaneen Virtasen ykköskohde oli Tammerkosken lukion kuvataidelinja, jonka pääsykokeissa hän kävi toukokuussa. Koko päivän kestäneissä testeissä piti maalata vesiväreillä, tehdä rakennelma ja lopulta piirtää kyseinen työ lyijykynällä.
Tiistain haastattelun aikana Virtanen pohti, että pääsykoemenestystä on mahdotonta arvioida, koska 180 muun osallistujan taitoja ei voi tietää.
– Sisäänpääsypisteet muodostuvat puoliksi peruskoulun päättötodistuksen perusteella, ja toinen puolikas tulee pääsykokeista. Molemmista voi saada korkeintaan 10 pistettä.
Virtanen muistelee, että vuosi sitten kuvataidelinjan ovet aukesivat noin 15–16 pisteellä. Ainakin päättötodistuksen pisteet ovat hyvät, sillä keskiarvo oli vähän vajaa 9. Todistuksesta löytyvät vain numerot 8, 9, ja 10.
– En kyllä tiedä, miksi liikunta nousi seiskasta kasiin. Mielestäni tasoni ei parantunut viime vuodesta.
Täydet kympit Virtanen sai äidinkielestä, ruotsista, matematiikasta ja kahdesta eri kuvaamataidosta. Hän sanoo erinomaisten numeroiden tulleen sellaisista aineista, joista pitää itse eniten.
– Peruskoulussa en oikeastaan lukenut kokeisiin, sillä opin parhaiten kuuntelemalla. Lukiossa pitää varmaan muuttaa hieman tapoja.

Muisto jokaisesta

Luki kokeisiin paljon tai vähän, on peruskoulun viimeinen vuosi yleensä työteliäs. Virtanen sanoo 9. luokan aikataulun olleen tiivis.
– Jo syksyllä tuntui, että on rääkätty loppuun. Koko kevään on ollut aika kuollut olo.
Samalla vuosi on aina päätös yhdelle elämänvaiheelle. Virtasen mukaan oman luokan kanssa olisi voinut jatkaa vielä pari vuotta.
Päättäjäispäivänä ei ollut ihan maailmanlopun tunnelma, sillä suurimmat itkut oli itketty kevään aikana. Virtanen piti luokalleen viimeisenä kouluviikkona puheen, johon sisältyi jokin sattumus tai muisto jokaisesta luokkakaverista.
– Päätin 7. luokalla, että teen tällaisen puheen, jossa käyn kaikki luokkalaiset läpi aakkosjärjestyksessä. Aloin kirjoittaa eri versioita jo silloin, ja yleensä pääsin E–J-kirjaimiin asti. Sain puheen valmiiksi viime tipassa.

Hieno ihmiskuvaus tärkeää

Virtanen oli pääosin kotiopetuksessa 5. luokan loppuun asti. Hän arvioi, että kotiopetuksessa päivät olivat hieman rennompia. Varsinaisia lomia ei kuitenkaan ollut, sillä opetus oli tavallaan jatkuvaa.
Yhtenäiskoulussa taas näki kavereita useammin.
– Muistaakseni 5. luokan aikana oli kova kiri, jotta pystyin siirtymään 6. luokalle. Toisaalta 6. luokan asiat olivat sitten helppoja.
Virtasen mukaan kotiopetuksessa sai paremman yleissivistyksen. Tämä johtunee siitä, että hän oppi vanavedessä vanhemman veljen opiskelemia aiheita.
Yleissivistyksen karttuminen näkyy kirjallisuuden tuntemuksessa. Virtanen kertoo lukeneensa nuorempana esimerkiksi Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin pariin kertaan. Teos on tuttu myös äänikirjan ja elokuvien kautta.
– Tuntematon on kirjoitettu hyvin, oikoluettu hyvin ja Linnan ihmiskuvaus on hienoa. Nykyään on ihme, jos kirjassa on yksikin näistä ominaisuuksista.
Virtanen kirjoitti 9. luokan kirjallisuustutkielman Sotaromaanista, vuonna 2000 julkaistusta Tuntemattoman lyhentämättömästä versiosta.
– Sotaromaani oli ehkä hauskempi mutta raaempi. Oli mielenkiintoista lukea, mitä Tuntemattomasta sotilaasta oli sensuroitu.