Työharjoittelu Tansaniassa opetti tulevaa kätilöä

Silja-Sofia Poussa suoritti kahden ja puolen kuukauden harjoittelun Tansanian Moshissa.

Tansaniassa kätilön työ ei ole aivan samanlaista kuin Suomessa. Sen sai huomata parkanolaislähtöinen Silja-Sofia Poussa ollessaan keväällä kahden ja puolen kuukauden työharjoittelussa Tansanian Moshissa.
Helsingissä Metropolia-ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi ja kätilöksi opiskelevan Poussan opinnot ovat loppusuoralla. Valmistuminen on edessä todennäköisesti joulun tienoilla.
Ulkomaille lähteminen oli Poussalle selvää jo opintojen alussa.
– Kaverini kanssa aloimme miettimään, että olisi joskus siistiä mennä Afrikkaan vaihtoon. Aloimme vuotta ennen lähtöä hoitamaan tätä hommaa, hän kertoo.
Koulun vaihtokohteina Afrikassa olivat Sambia ja Malawi, mutta niissä työharjoittelupaikat olivat Poussan mukaan jo täynnä. Niinpä naiset järjestivät vaihtokohteensa itse Tansania Appointments -järjestön kautta.

Vastuu opetti

Tammikuussa Poussa suoritti ensimmäisen synnytyssaliharjoittelunsa Rovaniemellä. Tansanian harjoitteluun hän sai siis Suomesta hyvän vertailukohteen.
– Jollain tavalla tiesin, että se tulee olemaan jotain ihan erilaista, mutta en oikeastaan tiennyt, että mitä, Poussa kertoo.
Alusta asti harjoittelijoille annettiin paljon vastuuta, mikä tuntui kätilöopiskelijasta oudolta. Vastuu kuitenkin opetti, ja synnytykset oli hoidettava.
Poussan mukaan heidän ammattitaitoaan arvostettiin suuresti. Heiltä tultiin esimerkiksi kysymään mielipidettä odottavien äitien tilasta.
– Kaikki potilaatkin ajattelivat, että ihanaa nyt on hyvissä käsissä, kun tässä on joku länsimaalainen, Poussa muistelee.
Arvostuksesta huolimatta suomalaiset käytännöt eivät saavuttaneet suosiota tansanialaisten kätilöiden keskuudessa. Naisten Suomesta mukanaan tuoma käsidesi herätti ihmetystä, ja kätilöopiskelijoiden suositukset aineen käytöstä kuitattiin sillä, että tansanialaiset hoitajat pesevät kyllä kätensä saippualla.
Poussan mukaan sairaalan käytännöistä puuttui usein myös tilannetaju.
– Eräs äiti meinasi synnyttää odotushuoneen petiinsä, mutta kätilö sanoi, että tähän sänkyyn ei voi missään nimessä synnyttää. Pitää siirtyä tuonne synnytyssaliin. Me sanoimme kaikki, että ei hän voi enää siirtyä. Tämä lapsi tulee nyt. Loppujen lopuksi vauva syntyi sinne synnytyssalin lattialle, Poussa kertoo.

Synnytyksiä otsalampun valossa

Tansanian Moshissa sijaitsevan terveyskeskuksen synnytystilat olivat hyvin pienet. Odotushuoneessa vuodepaikkoja oli kaksitoista ja synnytyssalissa kolme. Poussan mukaan kyseisessä terveyskeskuksessa syntyy kuitenkin vuodessa yhtä paljon lapsia kuin vaikkapa Rovaniemen keskussairaalassa. Suuresta syntyvyydestä kertoo sekin, että pelkästään Moshin alueella synnytyspaikkoja oli kahdeksan.
Kerran synnytyssalissa oli käynnissä kolme synnytystä samaan aikaan. Varsinkin silloin opiskelijoista oli suuri apu.
– Meillä oli kaikilla yksi äiti siinä ja kaikki ompelut päälle. En tajua miten he tekevät sen ilman apukäsiä, Poussa huokaisee.
Lähes joka yö terveyskeskuksesta menivät sähköt, ja synnytyksiä piti hoitaa otsalampun valossa. Yövuorossa saattoi nähdä myös synnytyssalissa vilistäviä torakoita.
Suurimpana oppina Tansanian työharjoittelusta Silja-Sofia Poussa pitää saamaansa kokemusta kipulääkkeettömästä synnyttämisestä.
– Sen kahden ja puolen kuukauden aikana siellä oli kaksi kertaa sellainen pieni minigrip-pussi Panadolia. Sitä annettiin jos oli, mutta eivät he muuten saaneet mitään, hän kertoo.
Mieleenpainuvinta oli tuoreiden äitien onni, kun lapsi oli saatu maailmaan.
– Siellä oli monta tosi nuorta äitiä, jotka olivat oikeasti tosi kipeitä. Ja kun vauva tuli, niin se oli sellainen pieni ja suloinen, ja he olivat niin onnellisia. Yksi äiti sanoi, että hän nimeää tämän lapsen minun mukaani, kun minä olin kätilö, Poussa muistelee.

Oskari Rinne