Unto Mononen, blogi 16/18

Muistelenpa hieman viikon vanhoja tapahtumia. Ensin olimme Auramon iltatilaisuudessa. Siellä oli monenlaista ohjelmaa. Mainitsen vain entisen taksinkuljettajan Elli Lehtosen haastattelun, missä hän kertoili menneistä tapahtumista. Ellin mies oli Tuomo Lehtonen, joka soitti orkesterissa harmonikkaa. Tuomon veli oli rumpalina ja Mikko Kauppila soitti kitaraa.

Varmaankin sinne Auramolle piti myös Unto Monosenkin tulla esiintymään. Hän oli ollut sinä päivänä Satavirrassa.  Noutotaksi joutui kuitenkin ensin maksamaan ravintolalle hänen velaksi tilaamansa juoma-annokset.  Jopa oman kitaransakin hän oli antanut juomien pantiksi.

Sitten Auramolla orkesteri soitti, kun Unto Mononen oli lainannut Mikko Kauppilan kitaraa. Mikon kitara oli vähällä mennä Monosen mukana, mutta Elli sanoi olleensa tiukkana: “Kitaraa ei viedä!”

Tämä tarina antoi aiheen mennä seuraavana päivänä Karviaan kuulemaan Unto Monosesta kertovaa musiikkinäytelmää  Kohtalon tango. Ulkomuseon katsomo täyttyikin ääriään myöten jo puolta tuntia ennen alkamisaikaa. Esitys alkoi pistoolinlaukauksen äänellä, säveltäjähän kuoli 50 vuotta sitten itse aiheutettuun laukaukseen. Tuosta näytelmästä on ollut esittely jo Ylärin numerossa 54 sekä vielä Rauni Virtasen jälkikommentteja viimeisessä numerossa 58.

Esitys oli todella vaikuttava. Unto Monosen hahmoa eli Untia näytteli Pasi Nieminen. Keskeiset henkilöt olivat myös taitavat tanssijat Untin Jumala (Tomi Kuula) ja Untin Piru (Ida Teeri). Tämä Ida loikkasi pienestä korkealla olevasta ladon luukusta ulos ja sisään. Tomi puolestaan esitti tanssiaskelia paljain jaloin jyrkällä rakennuksen katon lappeella. Parasta antia oli kuitenkin 20 Monosen omaa tangolaulua, jotka kuvasivat voimakkaalla tavalla taiteilijan omaa elämää.

Monosen vaimon roolia näytteli Tiina-Kaisa Aro-Heikkilä, joka myöhemmin esiintyi myös tarjoilijana. Untin Rovaniemellä asuvaa rakastettua näytteli myös Ida Teeri. Kun oma vaimo hylkäsi Monosen, matkusteli hän ravintolavaunussa usein pohjoisen Rovaniemelle tapaamaan tätä rakastettuaan.

Monta tangoa jäi esityksen jälkeenkin vielä korvissa soimaan: Satumaa, Tähdet meren yllä, Lapin tango, Kangastus, Kaipuun tango (illan varjoon himmeään…), Syvä kuin meri. Yhteistyö M. A. Nummisen kanssa tuotti kappaleen “Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa”. Keskustelussa Mononen lupasi säveltää laulun vaikka puhelinluettelostta.

Sitten kuultiin tuo itsemurhalaukaus, mutta vielä senkin jälkeen, varmaan pilven reunalta, vielä kuului tango “Kakskymmentä suvea sulta sain”.  Ja paluumatkalla Karviasta kaikuivat korvissa vielä säkeet

“Arpa kohtalon on aina arvaamaton, kaikki huomenna voi olla toisin”

“Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan.”