Kansalaissotaa 3, bl 20/18

Edellinen blogini päättyi toteamukseen: toukokuun 22. päivänä 1919 tukkityöläiset järjestivät Raitalan talon pirtissä ohjelmallisen iltaman.

Jäin pohtimaan, missä Riuttaskylässä on Raitalan talo. Taloluettelosta löytyy vain Raita-aho. Arvelisin, että kyseessä on sittenkin ollut Taivaljärven entinen torppa Rantala. Se on sopivasti lähellä uittotyömaita. Aivan vieressä on Likolampi, josta menee puro Taivaljärveen ja sieltä edelleen Puntasjärveen. Tietoja löytyy Ulla ja Eeva Kota-ahojen upeasta kirjasta Puntasjärven seudulta Suutarilankoskelle, joka kirjastostammekin löytyy. Siellä on vielä sivulla 122 maininta: Nykyisen Anttilan päärakennus on 1920-luvun taitteessa siirretty Rantalan tilan pihamaalta. Tästä voi päätellä, että siellä oli suuri tupa pitää iltamia.

Ennenkuin jatkan Otto Juvelan muisteluita, viittan vielä kirjaan Kurun historia 1919-1985, jossa sivulla 12 kerrotaan, miten suojeluskuntalaiset valvoivat vapautettuja vankeja. Siinä on oikein esitelty ilmoitus, jonka suojeluskunta oli julkaissut lehtikuulutuksenakin 10.12.1918:

“Kurulaisille!  Kaikkien Kurun kunnassa olevien ehdonalaiseen vapauteen laskettujen henkilöiden liikkuminen ulkona klo 6:sta illalla klo 6:een aamulla on ehdottomasti kielletty. Samaten on kaikkien mainittujen henkilöiden kerran kuukaudessa käytävä näyttämässä passinsa nimismiehen konttorissa.”

Sitten jatkan Otto Juvelan muisteloita: “Alkuilta sujui rauhallisesti ja iloisissa merkeissä. Työväenyhdistyksen naiset esiintyivät, nurkassa soi kaksirivinen ja väki tanssi. Sitten äkkiä tunnelma särkyi. Pirttiin työntyi rähisevä miesjoukko, josta erottui  muutamia paikkakunnan suojeluskuntalaisia. .. Sitten eräs miehistä hyökkäsi penkillä istuvien parkanolaisten eteen ja potkaisi kaikella voimalla Otto Juvelaa kasvoihin ja kirosi: saatanan punikki, painu kotiisi! Potkun seurauksena Otto Juvelan suusta ja nenästä alkoi vuotaa verta. Tämän jälkeen miehet yrittivät käydä vielä käsiksi, mutta hän riuhtaisi itsensä irti ja juoksi ulos. Miehet ryntäsivät hänen peräänsä ja joku ampui taskuaseella kuitenkaan osumatta. Tiheä kuusimetsä suojasi pakenijaa. Siitä paikasta hän lähti metsiä myöten kävelemään kotiinsa.

Seuraavana päivänä Parkanon poliisit pidättivät Otto Juvelan kotoaan. Hän sai syytteen osallistumisesta tilaisuuteen, jossa ilmeisesti oli tapahtunut poliittista kiihoitusta ja jota oli seurannut väkivaltainen rähinä… Kirjeessään oikeudelle Otto Juvela esitti, että hänet oli tahallaan saatettu provokation uhriksi.. Lopuksi hän vetosi oikeuteen, ettei häntä enää rangaistaisi kansalaissodan takia, koska hän oli siitä kärsinyt jo raskaan vankileirituomion.

Oikeus ei kuitenkaan tunteillut entisen punakaartilaisen asiassa eikä kallistanut korviaan hänen vetoomuksilleen. Se tuomitsi hänet toukokuun 22. päivän 1919 tapahtumista Raitalan talossa Kurun Riuttasten kylässä kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen sekä menettämään samalla valtiorikosoikeuden hänelle vuonna 1918 määräämän ehdollisen rangaistuksen eli molemmat tuomiot yhdistettynä kärsimään kolmen vuoden kymmenen kuukauden kuritushuonerangaistuksen. Lisäksi syytetty tuomittiin menettämään kansalaisluottamuksensa kahdeksaksi vuodeksi.

Otto Juvela valitti hovioikeudelle ja kun se pysytti alioikeuden päätöksen voimassa, hän kääntyi vielä korkeimman oikeuden puoleen. Odottaessaan lopullista päätöstä hänelle myönnettiin lupa käydä metsä- ja uittotöissä Parkanossa ja naapurikuntien alueella. Kuruun hän ei enää palannut. – Juhannuksena 1921 Otto Juvelan elämässä tapahtui suuri muutos. Hänet vihittiin avioliittoon oman kylän tytön, Lyyli Päljänojan kanssa ja he muuttivat asumaan yhdessä.

Kuten odottaa saattoikin, korkein oikeus säilytti alioikeuden tuomion ennallaan.  Lokakuun 26. päivänä 1921, kolme vuotta sen jälkeen, kun Otto oli jättänyt taakseen Tampereen vankileirin, hän käveli käsiraudoissa Turun kuritushuoneen portista sisään ja hänet puettiin vangin pukuun.

Alkuaikoina häntä ahdistivat levottomat painajaisunet. Vähitellen hän alkoi kuitenkin tottua vankilan yksinäisyyteen. Hän luki maailmankirjallisuuden klassikoita, tutki historiaa, filosofiaa ja taloustieteitä. Hän kirjoitti kirjeitä vaimolleen Lyylille ja veljelleen Fransille. Marraskuun lopulla hän sai Fransilta kirjeen. Veli kertoi, että Oton vaimo oli synnyttänyt pojan. Lapselle oli hätäkasteessa annettu äidin toivomuksesta nimi Otto Johannes. Äiti oli vielä siinä määrin heikko, ettei hän jaksanut kirjoittaa.

Joulupäivänä 1921 Otto Juvela istui vankilan kirjastossa vartijan valvovan silmän alla ja kirjoitti mustekynällä suuriruutuiselle paperille armonanomusta tasavallan presidentille. Tiedot uuden presidentin, Ståhlbergin humanistisesta asenteesta olivat levinneet vankienkin keskuuteen. Myös vankilan johto toteaa, että vangin käytös on ollut hyvä.

Sitten tuli kotoa kaksi suruviestiä, Niiden sisällön kertoo seuraava Kansan Lehdessä ollut ilmoitus:

‘Surren ilmoitamme, että rakkaan poikamme ja veljemme lapsi Otto Johannes Juvela kuoli kodissaan Parkanon Vahojärvellä 6.1.1922 yhden kuukauden ja kymmenen päivän vanhana sekä poikamme ja veljemme vaimo Lyyli Maria Juvela (o.s. Päljänoja) rauhallisesti nukkui kuolon uneen kodissaan Parkanon Vahojärvellä 20.3.1922 yhdeksäntoista vuoden kolmen kuukauden kolmentoista päivän vanhana. Katkerasti suremaan jäi puoliso Otto Juvela Turun vankilassa ja suuri sukulaispiiri.  Kova kohtalo ei sallinut nähdä vaimoaan ja lastaan kuolinhetkellä eikä saattaa haudan lepoon vaan vankilassa täytyy kärsiä valkoisen vihan uhrina.’

Otto Juvela vapautui presidentti Ståhlbergin armahduksella kesäkuun 2. päivä 1922. Ennen lähtöä hän sai vankilan kansliasta tilipussin, jossa oli 30,40 markkaa. Siinä olivat vangin 8 kk:n ansiot. Hänellä oli pitkästä aikaa huojentunut ja kevyt olo.”