Rakennusrestauroinnin opiskelijat tutkivat vanhaa koulua harjoitustyönään

Opiskelijat Minna Parvio, Ritva Lammi ja Carita Järvinen avasivat pienen osan lattiaa ja seinää nähdäkseen, mitä materiaaleja eri kerroksista löytyy.

Saskyyn kuuluvan Ikatan rakennusrestauroinnin opiskelijat pureutuivat monipuoliseen harjoitustehtävään viime keskiviikkona. Lehtori, rakennusarkkitehti Eija Hesson opastuksella 11 opiskelijaa tutustui kirkonkylän vanhaan kouluun ja teki rakennuksesta vauriokartoituksen aloituksen. Päivän havainnoista tehdään myös raportti.
Hesso kertoo, että Ikatassa on opetettu rakennusrestaurointia jo 1990-luvun alusta lähtien.
– Restauroinnissa lähdetään liikkeelle itse kohteesta, ei sen ongelmista. Ensin selvitetään rakennuksen historia ja tutkitaan kaikki eri osat. Vauriot syineen kartoitetaan, jotta tiedetään, millaisia kunnossapitotoimenpiteitä tarvitaan.
Hesson mukaan kokonaisnäkemysten häviäminen on iso kulttuurinen ongelma, joka aiheuttaa lisää epäkohtia.
– Suomessa on rakentamisessakin vallalla kertakäyttökulttuuri. Tilanne on taloudellisesti sietämätön, sillä pienellä maalla ei ole varaa hävittää kansallisvarallisuutta purkamalla.
Kirkonkylän vanha koulu suljettiin kevätlukukauden 2013 päätteeksi. Sulkemisen syynä olivat rakennuksessa vuonna 2011 havaitut vakavat sisäilmaongelmat. Sisäilmaa tutkittiin kyseisenä vuonna useiden mikrobitutkimusten avulla. Lisäksi alapohjasta löydettiin kosteusvaurio.
Toukokuussa 2012 koulusta tehtiin rakennustekninen kuntoarvio, joka oli aistinvarainen. Tuolloin rakenteita ei avattu eikä erityisiä mittauksia tehty.
Hesso sanoo, että kuntotarkastukset ja -arviot ovat usein liian pinnallisia. Esimerkkinä pinnallisuudesta hän mainitsee arvioista puuttuvat rakennustekniset piirustukset, joihin verrata tuloksia.
Kirkonkylän koulun kokonaiskuvan hahmottamisen vaikeus on erilaiset, vuosikymmenten varrella tehdyt muutokset. Koko maata koskeva ongelma on, että kunnostuksia tehdessä ei ole mietitty vanhan talon perusominaisuuksia.
– En itse olisi tuonut vanhaan hirsirunkoiseen rakennukseen täältä löytyvää koneellista ilmanvaihtoa, sillä se on tarkoitettu nykyaikaisille ilmatiiviille pullotalolle. Monissa paikoissa sisäilman ongelmat on aiheutettu vääräntyyppisellä ilmanvaihdolla, jolloin korvausilma voi tulla hallitsemattomasti esimerkiksi alapohjan alta ryömintätilasta. Nykyään ollaan niin teknisesti suuntautuneita, eikä ymmärretä vanhoja rakennuksia, Hesso toteaa.

Hirsirakennukset restauroinnin keskiössä

Opiskelijat saapuivat Kihniöön paikkakunnalta kotoisin olevan rakennustutkija Pirjo Huvilan kutsusta. Koska restauroinnin opetuksen keskiössä ovat vanhat hirsirakennukset, on kohde opetustyön kannalta kiinnostava.
Taustalla vaikutti sekin, että koulun kohtalo olisi tarkoitus viimein ratkaista.
– Ennen päätöksiä pitäisi selvittää tarkkaan, mistä rakennuksessa havaitut sisäilmaongelmat ovat varsinaisesti johtuneet ja onko koulu täysin menetetty tapaus. Millaisessa kunnossa alkuperäinen hirsirunko on, onko alapohjan vaurio korjattavissa vai onko rakennus tai joku sen osa täysin korjauskelvoton?
Huvila kertoo, että rakennuksia on helppo korjata rakenteiden ollessa niin sanotusti yksiaineisia. Hankaluuksia tulee, kun rakennuksissa on montaa ainetta sekaisin, kuten puurunkoa, muovia, villaa ja lastu- sekä kipsilevyä.
– Puu on luonnostaan antibakteerinen materiaali ja hengittää oikein käytettynä sisään ja ulos.
Syy perusteelliselle tutkimiselle liittyy Huvilan mielestä koko kunnan historiaan.
– Koulun vanhin osa on otettu käyttöön vuonna 1906, joten se on Kihniön varhaisin julkisin varoin tehty rakennus. Puut saatiin valtion metsistä, joista tilojen isännät ne kaatoivat. Kuntalaisia osallistui koulun rakentamiseen, kun eri vaiheet ja rakennusosat kilpailutettiin urakoina.
Vanhin osa on toteutettu arkkitehdin laatimalla koulutyyppipiirustuksella, jonka mukaan rakennettiin samaan aikaan koulut myös Parkanon kirkonkylään ja Linnankylään. Huvila aikoo tehdä koulusta rakennushistoriaselvityksen, ja seuraava työ onkin koulun tyyppipiirustusten tutkiminen Kansallisarkistossa.
Koulun kaksikerroksinen laajennusosa valmistui 1930-luvun alussa, ja se antoi mallia muille kylänraitille tyypillisille noppataloille.
– Koulun historia ja vaikutus koko kylänraitin harvinaiseen ilmeeseen ovat sellaisia tekijöitä, että rakennusta ei voi lähteä purkamaan heppoisin perustein. Koulu on ollut kylän identiteetin luoja ja Kihniön rakennetun ympäristön tärkeä historiallinen rakennus.