Elokuvamuistoja, blogi 22/18

Torstaina menimme hyvissä ajoin kirjastoon seuraamaan elokuvaa Tie Tampereelle 1918. Siellä oli paikalla myös ohjaaja-käsikirjoittaja Tapio Kalliomäki sekä näyttelijä Ahti Jokinen. Ahti Jokinen tunnisti heti vaimoni, olivathan he olleet luokkatovereita, jotka olivat omistaneet samanlaisen villapaidankin.

Tapio Kalliomäki oli tehnyt elokuvan varsin pienellä budjetilla, mutta silti se vetäää mukaansa, tiivistää ja elokuvallistaa Heikki Ylikankaan teoksen mestarillisesti. Kun lukijana toimii lausuja Ahti Jokinen, on tätä sujuva-äänistä lausujaa ilo kuunnella. Välillä Ahti Jokinen lausuu Viljo Kajavan Tampereen runoja. Kajava oli vain yhdeksänvuotias kokiessaan Tampereen valtauksen. Elokuvassa esiintyy sisällissodan valokuvien ja animoitujen karttojen lisäksi historiantutkija Tuomas Hoppu. Hänen selostuksellaan entiset taistelupaikat ja muistomerkit heräävät henkiin. Tulee esille, miten helposti väkivalta purskahtaa esiin, kun ihmisiä eriarvoistetaan.

Suuren arvon sai Parkanomme siitä, että elokuva esitettiin täällä ensimmäisenä Tampereen ulkopuolella. Parkanossahan ei juurikaan taisteltu. Olihan Päivölässä pidetty kokous, jossa oli päätetty olla sovussa eikä osallistuta kummankaan osapuolen kamppailuihin. Silti Tuomas Hoppu kertoo, että 100 – 150 parkanolaista valui punaisten puolelle. Esimerkkinä olen kertonut edellisissä kirjoituksissani Otto Juvelasta, joka meni Kurun punakaartiin, päätyi Tampereen vankileirille ja lopulta Turun lääninvankilaan.

Vilkaistaanpa vielä tilastoja aiheesta Suomen sotasurmat 1914-1922. Niitä löytyy sivustolta

http://vesta.narc.fi/

Katselin hakua kunnittain. Haulla Parkano löytyi 53 nimeä. Vähemmän oli vain Kihniössä ja Karviassa, kummassakin vain 19 nimeä. Tosin Kihniö kuului tuohon aikaan Parkanoon, joten Parkanon listassakin voi olla kihniöläisiä. Suurin määrä kuolleita lähikunnista oli Ruovedellä, 333 henkeä. Myös Ikaalisista kuoli 218 henkeä, olihan siellä suunnalla Mannamäen taistelut, jotka elokuvakin mainitsi. Kurussa kuoli 181, Virroilla 115, Ylöjärvellä 94 ja Viljakkalassa 35.

Parkanolaisten kuolinsyistä saadaan seuraava aineisto:

kaatuneita  17,  sairauteen vankileirillä kuolleita 21., nälkään vankileirillä kuollut 9, mestattu tai murhattu 4, räjähdysommettomuuteen 1 ja kuollut vapauduttuaan 1. Ammattien joukossa on kaikenlaista: työmies, torpparin poika, talollisen poika, seppä, leipuri. Onpa siellä yksi ylioppilaskin, Eero Salonen, joka kaatui Pirkkalassa 26.3.1918.

Kun selasin Kurun kuolleita, löysin joukosta myös äitini äidin nimen: Virtanen Emma Alina, syntynyt 3.5.1879, kuollut 14.7.1918. Kuolinsyyksi mainitaan ‘sodan aiheuttama sairaus’. Tiedossani on, että tämä tauti oli isorokko, joka tuohon aikaan vaikutti laajalti. Se oli tarttunut ensin äitini isään, K.A. Virtaseen, joka oli sen saanut vieraillessaan talossa, jossa oli isorokkopotilas. Hän parani, mutta tauti tarttui puolisoon, joka sitten lopulta menehtyi. Äitini oli silloin 7 vuotta vanha. Hänen mieleensä oli jäänyt viimeinen oman äitinsä hyvästely, minkä jälkeen kädet piti pestä lysolilla, jotta ei tauti tarttuisi.