Raakkujen lisääntymistä yritetään auttaa Karvianjoessa

Rami Laaksonen löysi kolme suurta raakkua tällä sukelluskerralla.

Karvianjoella tutkitaan jokihelmisimpukoiden lisääntymistä. Varsinais-Suomen ely-keskuksen aluekoordinaattori Tapio van Ooik kertoo, että käynnissä olevassa kokeessa viedään taimenia sumpussa joen pohjassa elävien raakkujen lähelle.
Tällä viikolla päättyvä koe on kestänyt yhteensä neljä viikkoa.
– Tutkimme mikroskoopilla, löytyykö taimenien kiduksista glokidiotoukkia.
Jos näin onnekkaasti käy, viedään taimenet kasvatuslaboratorioon Jyväskylän yliopiston tutkimusasemalle Konnevedelle.
Tutkimuspaikka Karvianjoella sijaitsee Rakennuskoskella Honkajoen kunnan alueella. Konneveden tutkimusasemalle vietiin 100 jokihelmisimpukkaa viime vuoden syyskuussa Rakennuskoskelta. Tavoitteena on saada raakut lisääntymään suotuisissa olosuhteissa. Vielä sitä ei ole tapahtunut.
Kaikki Karvianjoesta löydetyt simpukat ovat iältään vanhoja. Tutkimusasemalle vietyjen raakkujen iäksi arvioitiin 80–100 vuotta. Tapio van Ooik kertoo, että tänä vuonna nähdyt simpukat ovat kaikki yli 10-senttisiä.
– Yhtään nuorta raakkua ei ole löydetty, mikä viittaa siihen että luontaista lisääntymistä ei tapahdu.
Hänen mukaansa glokidiotoukista on kuitenkin tehty mahdollinen havainto Karvianjoessa vuonna 2017. Pari vuotta sitten sukellusinventoinneissa joesta löytyi yksi 10–20-vuotias yksilö.

Alkuperäinen kanta halutaan säilyttää

Tapio van Ooikin mielestä on toiveita siitä, että Karvianjoen raakut alkavat tuottaa toukkia tutkimusasemalla.
– Näin uskotaan. Ainakin Iso-, Ähtävän- ja Mustionjoesta aiemmin tuodut yksilöt ovat alkaneet tuottaa niitä.
Karvianjoen raakuilla on ensimmäisen kerran mahdollisuus tuottaa glokidiotoukkia tutkimusasemalla tänä syksynä. Jos ja kun niitä ilmestyy, matkaa ainakin osa toukista norjalaiseen raakunkasvatuslaitokseen, jossa ne saavat kehittyä 3–4-vuotiaaksi.
– Vielä mietitään, missä vaiheessa glokidiot viedään Norjaan. Ehkä siinä vaiheessa, kun ne ovat siirtyneet kalojen kiduksiin.
Jokihelmisimpukat tuottavat glokidiotoukkia syksyisin. Toukka pudottautuu isäntäkalan kiduksista pois seuraavana keväänä.
Tapio van Ooikin mukaan tavoitteena on saada Karvianjoen kanta säilymään. Norjassa kasvatetut raakut on tarkoitus palauttaa aikanaan takaisin Karvianjokeen.
Karvianjoen populaatio on aluekoordinaattorin mukaan tällä hetkellä pieni. Määrää ei ole tänä syksynä varsinaisesti inventoitu, mutta raakkuja on näkynyt Rakennuskoskessa muutamia kymmeniä.
– Suurimmat ovat ihan hyväkuntoisia.
Myös viime syksynä sukelletut simpukat olivat hyvävointisia, isokokoisia ja vastasivat ärsykkeisiin.

Isäntäkalojen olosuhteita kohennettu

Ely-keskuksen Freshabit Life -hankkeeseen sisältyy myös vesistökunnostuksia Karvianjoella ja sen sivuhaaroissa. Toteutetut toimenpiteet ovat liittyneet glokidiotoukkien isäntäkalojen vaellusolosuhteiden parantamiseen.
Joessa elävien istutuskalojen eli taimenien ja lohien kiduksista on etsitty toukkia sähkökalastuksissa.
Tapio van Ooikin mukaan Karvianjoen tilanne on muuten heikko ja epäsuotuisa jokihelmisimpukoiden pienpoikasille.
– Muun muassa turvetuotannon ja metsäojitusten vuoksi vesistössä on paljon kiintoaineista, mikä on huono asia pienille simpukoille. Esimerkiksi turvetuotantoalueille rakennettavat laskeutusaltaat estäisivät ravinteiden liiallisen pääsyn vesistöihin.
Kiintoaines tukkii soran, mikä tukehduttaa jokihelmisimpukoiden poikaset.

Raakku

  • Eli jokihelmisimpukka.
  • Jopa 120-vuotiaaksi elävä nilviäinen.
  • Elää virtaavassa vedessä.
  • Eli aiemmin lähes koko maassa.
  • Nykyään Suomessa erittäin uhanalainen. wwf.fi