Torstain tarinoita, blogi 20/17

Alkoi sadella, joten on aikaa kirjoitella, jos vain jotain mieleen juolahtaisi.

Kirjaston poistokirjana käteen osui teos Pirkanmaan lukemisto, tekijöinä Santamäki ja Helin. Kirjan alaotsikko on: Tietokirja ja lukemisto Pirkanmaan kouluihin ja koteihin. Kirjan kanteen on kirjoitettu: Jokiharjun kansakoulun oppilaiden käsikirjasto. Teos ei ole juurikaan käytössä kulunut, vaikka se sisältää paljon mielenkiintoista kotiseutuaineistoa, myös Parkanostakin. Kirja avautui kohdasta, missä esitellään tyrvääläistä sanaseppoa ja kansansivistäjää Antero Wareliusta (1821-1904). Hän perusti Suometar-nimisen sanomalehden ja toimi aluksi Hämeenkyrön Jumesniemen kansakoulun opettajana. Hän kirjoitti ensimmäisiä suomenkielisiä näytelmiä. Tunnettu kotiseutukirja Wareliukselta on Kertomus Tyrvään pitäjästä. Siellähän on Vinkkilä-niminen kylä. Nyt voisinkin kysyä lukijalta, montako kissaa oli Vinkkilässä. Warelius kertoo: " Vinkkiläsä oli viis veräjää, joka veräjällä viis ämmää, joka ämmällä viis pussia, joka pussissa viis kissaa, joka kissalla viis poikaa." 

Huomasin, että sama kysymys oli esitetty arvovaltaisessa lehdessä Tiede 4/2013. Tässä lehdessä oli suomen kielen professorin, Kaisa Häkkisen, vastaus tehtävään, joka mielestäni oli aivan väärä. Hän ilmoitti puolustuksena, että lehti oli mennyt painoon, ennenkuin hän ehti korjata virhettä. Myös hän kertoo, että tehtävä on epäselvä, koska Suomessa on useita Vinkkilä-nimisiä paikkoja. Toki on selvää, että Warelius tarkoittaa oman kotikuntansa kylää. Ja laskunhan voi suorittaa riippumatta kylän sijainnista.  Palaan vastaukseen palstan lopussa. 

Sitten toinen puheenaihe, pääsiäisen messu Parkanon kirkosta, joka lähetettiin suorana TV 1:ssä. Tämä tilaisuus on saanut paljon kiitosta ja kehuja. Siinähän esiintyi suuri lapsikuoro, joka täytti kirkon etuosan. Mukana oli aivan pieniäkin esiintyjiä, jotka välillä heiluttivat käsiään ja joku yritti kiskoa nuttua päältään. Esitys meni silti sujuvasti. En ole aikaisemmin nähnyt näin suurta lapsilaumaa kirkossa. Myös ihailin kameroiden kuvakulmia, näytettiin kirkon koristeita ja lamppuja, jopa auringonvalokin loi seinälle tunnelmaan sopivan kuvion. Ulkokuvassa näkyi edellinä yönä satanut valkea lumipeite. 

Paikallislehdessäkin oli kiitokset Liisa-papille, joka kertoi jopa paikkakuntaa kuvaavan vitsin. Tuo vitsihän löytyy Tapio Rautavaaran elämäkerrasta En päivääkään vaihtaisi pois. Ehkä sen voisi tässä toistaa: Matkustakotiin tuli mies, joka esittäytyi Parkanon papiksi. Hän kysyi Rautavaaralta: -Miksi tulitte Parkanoon torstaina?  Tilanne on semmoinen, että nämä meidän seurakuntalaisemme eivät ymmärrä heti teidän huumorianne, vaan vasta myöhemmin. Kun te tulette tänne torstai-iltana esiintymään, niin kansa nauraa sunnuntaina kirkonmenojen aikana. Tulisitte perjantaina, niin nauraisivat vasta maanantaina.

Puheessa tuli esille myös kirkon rakentamisen historiaa. Kahteen kertaan mainittiin sana "Kuttikallio". Se on tuon mäen nimi, jolle kirkko rakennettiin. Varmaan ennen siellä vuohet elelivät. Naarasvuohi on kuttu. Tässä paikannimessä se on muuttunut muotoon kutti. Ehkä se on paikkakunnan murretta, koska olen kuullut sanan muussakin yhteydessä. 

Vielä tuli esille kirkon historiasta, että kun kivistä kellotapulia rakennettiin 1889, tuli kiviä tapulia varten kaksinkertainen määrä. Eri lähteissä on annettu selitys, että kivimäärä oli erehdytty laskemaan kuutiokyynärissä, kun tarvittava mittayksikkö piti olla kuutiojalka. Tässä tuli taas laskennallista pohdintaa. Kyynärähän on määritelty niin, että se on kaksi jalkaa. Geometriassa taas on opittu, että yhdenmuotoisten kappaleitten tilavuuksien suhde on mittakaavan kuutio eli kolmas potenssi. Niinpä yksi kuutiokyynärä on 23 eli kahdeksan kuutiojalkaa. Minulle heräsikin kysynys: oliko kiviä sittenkin kahdeksankertainen määrä tarvittavaan määrään verrattuna. Todettiin, että ylijäämäkivistä tehtiin museona toimiva kivimakasiini. Lisäksi tehtiin kirkkopihan ympärille kiviaitaa. Joku on myös muistellut, että kiviä olisi myös kuljetettu pappilan kivinavetan seiniinkin. Olisi kuitenkin melko suuritöinen puuha mitata makasiinin ja aitojen sekä tapulin tilavuus asian selvittämiseksi. 

Pidän varsin sopivana, että kirkkoherramme esitti tämän katsauksen saarnassaan. Muistan, kun Kurun kirkossa oli vastaava juhlatilaisuus, kirkko täytti tasavuosia. Silloin kirkkoherra ei sanallakaan maininnut kirkon historiasta mitään. Hän vetosi siihen, että saarnan tulee liittyä kyseisen päivän tekstiin. Toisaalta muistan TV-jumalanpalveluksen, joka lähetettiin paikasta, joka on tuttu Suomen sodan ajalta. Saarnan piti piispa, joka pääosan ajasta käytti tuon taistelun kuvaamiseen. Saarnahan on juuri se osa tilaisuutta, jossa papilla on mahdollisuus esittää vapaasti omiakin näkemyksiään.

Sitten onkin aika palata takaisin sinne Vilkkilään. Montakos kissaa siellä oli? Tehtävässä pitää huomioida erikseen emokissat, joita oli 54 eli 625 kpl, ja niiden pennut, joita oli 55 eli 3125 kpl, siis yhteensä 3750 kpl.

Yläri Facebookissa