100 vuotta sitten, bl. 22/17

Päivän Aamulehdessä oli sivulla B21 juttu Tampereelle avatusta poliisimuseosta. Siellä on avattu näyttely, jonka nimi on "Jäejestys romahtaa 1917 - kun viha muuttuu hyveeksi ja kosto ansioksi".  Toimittaja Rimpiläinen ei tosin kerro, missä näyttely on. Onneksi netistä löytyy osoite Vaajakatu 2, joka on Hervannassa. Hervannan valtaväylältä käännytään vasemmalle Vaajakadulle, jolloin löytyy Poliisiopisto.

Jutussa kerrotaan, miten 100 vuotta sitten poliiseja venäläistettiin ja niistä tuli pelättyjä ja vihattuja virkamiehiä, joita pidettiin sortovallan edustajina. Esimerkkinä mainitaan Kurun silloinen nimismies Sakari Alanko (ent. Dorofejeff).

Tästä nimismiehestä kertoo Kurun Historia 1867 - 1918 enemmän. Sivulla 443 on jopa valokuvakin. Kuvateksti kertoo, että nimismiehen vaimon nimi oli Maria ja tyttärien nimet olivat Eeva Maija Karjalatar, Raisa Helena Vienatar ja Paula Tellervo Uhutar, jotka viittaavat Dorofejeffin suvun vienankarjalaiseen alkuperään. Kurulaiset samaistivat Sakari Alangon sortovuosien vihattuun santarmivaltaan.

Luetaanpa lisää Kurun historiaa. Karjulan työväentalolla oli 21.3.1917 kansalaiskokous, jossa puhetta johti mylläri Aleksi Keskinen. Kokous vaati Sakari Alangon erottamista ja virnomaisten tutkimusta hänen toimistaan. Kerrottiin, että Sakari Alanko yritti karkottaa 1. maailmansodan aikana kaksi kurulaista Siperiaan - poliisi Selinin ja Kalle Haukijärven.  Alangolla oli niin paljon vastustajia, että 'rangaistusretkikunta' lähti kokouksen päätyttyä häntä etsimään. Kerrotaan, että Alanko olisi piiloutunut Sääksin saunaan, josta häntä ei osattu etsiä. Joka tapauksessa Alanko lähti Kurusta pois ja hän pääsi 1918 Tampereen poliisilaitoksen etsivän osaston johtajaksi. Kurun vt. nimismieheksi tuli loppuvuodesta 1917 Lauri Selänne.

Kirja kertoo edelleen, että keväällä 1917 ilmapiirin kiristyminen näkyi mm. uittotöissä. Valtion uittoja johtanut paroni Wrede piti kiinni 11-tuntisesta työpäivästä ja 40 - 60 pennin tuntipalkasta. Uittajat vaativat 8-tuntista päivää ja 60 - 100 pennin tuntipalkkaa. Juuri toukokuun lopussa lakot levisivät mm. Aurejärven reitille. Riuttajoella tunteita kuumensivat talollisten parista värvätyt rikkurit, mutta lakko johti sopimukseen: 8-tuntinen työpäivä ja markan tuntipalkka, jota sanottiin 'Haukijärven markaksi'. Uitossahan lakko oli tehokas työtaisteluase, sillä kevättulva oli lyhyt ja uitolla oli aina kiire.

Kahdeksan tunnin työaika tarkoitti maataloudessa keskiarvoa: touko-syyskuussa työaika oli 9 tuntia, talviaikana marras-helmikuussa 7 tuntia ja muina kuukausina 8 tuntia.

Edelleen kerrotaan, että Ala-Keihään isäntä Eetu Alanen ei suostunut allekirjoittamaan työaikasopimusta. Niinpä talo julistettiin lakkotilaan. Toinen samanlainen lakko puhkesi läheisessä Sillanpään talossa. Tässä tulikin esille tuttuja taloja, olihan isäni äiti Tyyne Maria kotoisin juuri tuosta Ala-Keihään talosta, hän oli Eetun sisar. - Lapsuudestani muistan, että olin isäni kanssa tämän Eetun - Edvard Alasen - hautajaisissa samaisessa Keihään talossa 1951. Myöhemmin sitten vanhempanikin asuivat 4 vuotta (1967-71) samaisessa talossa, jossa minäkin syksyllä 1968 viimeistelin gradutyötäni. - Vielä on elossa yksi tuon Eetun lapsista, Helmi Annikki, s. 29.3.1922, joka on siis isäni serkku.

Mutta palataan vuoden 1917 taapahtumiin. Silloin syksyllä ryhdyttiin perustamaan sekä punakaarteja että suojeluskuntia. Erikoinen tapaus oli mainittu Kalle Haukijärvi. Hän oli perustamassa Riuttasen punakaartia, mutta hänen sanottiin olleen myös suojeluskunnan perustajia. - Kapinaa enteilivät monet murhatapaukset. Kerrotaan, että suurlakon aikana 17.11. Kurussa murhattiin Keihäslahden koulun opettaja Mauri Hive. Hänen tyttärestään Kaarinasta taas tuli isäni sedän, Arvi Lammin puoliso. Tämän Arvin muistelmia kansalaissodasta olen aikaisemmin tälle palstalle kirjoittanut, hän oli mukana valkoisten joukossa, jotka taistelivat Kurun punaisia vastaan juuri mainitun Keihään talon pelloilla 16.3.1918. Silloin Eetu Alanen pakeni luotisateessa järven yli suojaan.

Jo ennen varsinaista kahakkaa oli useita punaisten suorittamia murhatapauksia. Olen maininnut, että 19.2. kotitalossani surmattiin metsätyönjohtaja Oiva Hihkiö. Luoteen koulun opettaja Aaro Sulkava ammuttiin 28.2.

Anselmi Saarijärvi ammuttiin Saukkoperän myllyllä. Hän oli kotoisin Parkanon Karttiperältä Hirvimäestä. Otin juuri selvää kirkonkirjoista, että hän oli Martta Seviolle eno. Siis 1869 Hirvimäessä syntynyt Anselmi ja Iivari Alasen puoliso Maria olivat sisaruksia. Anselmi muutti kuitenkin 1893 Kurun Saarijärven taloon vävyksi. Muistan, kun Martta Sevio joskus kyseli minulta tämän murhan motiivia. Kurun historiakaan ei kerro tarkempaa syytä. Ennemmin olen myös kertonut, että Kalle Haukijärvi tappoi neljä ihmistä: kotitaloni torpasta Iivari Haapamäen, sitten Maria Friskilän, Teemu Järven ja Vihtori Alangon Riuttakylästä. Haukijärvi selvisi rangaistuksetta, kun hän oli siirtynyt valkoisten puolelle.

Yläri Facebookissa