Kesäteatterit, bl. 31/17

Tätä kirjoitin jo eilisiltana. Kävi kuitenkin niin, että painettuani Tulosta-näppäintä tulostuikin vain alkulause. Kaikki muu oli hävinnyt bittiavaruuteen. Ehkä olin hipaissut jotakin väärä nappulaa ja kun vielä oli 13. päivä, niin teksti tuhoutui. Yritetäänäpä vielä kerran!

Juuri eilen esiteltiin Pirkanmaan uutisissa oikein oopperaa, jota esitetään Hämeenkyrön Myllykolussa. Se perustuu tosiasioihin Sillanpään Taatan elämästä. Hän nimittäin sortui käyttämään alkoholia niin paljon, että joutui pakkohoitoon. Ensi-ilta on kait vasta sunnuntaina. Siinäkin olisi kiinnostava teatteriaihe, joka puuttuikin Ylä-Satakunnan listalta. 

Kun sadepilvet pyörivät päivittäin taivaalla, ei oikein uskalla lähteä pitemmälle teatterimatkalle. On ikävää istua märillä penkeillä kaatosateessa. Katselimme toki hyvällä säällä läheisen Käenkosken kesäteatterin esityksen Käkkärin iloiset rouvat, jossa on yritetty jäljitellä Shakespearen luomusta Windsorin rouvista. Tätä näytelmää on lehdessä esitellyt jo teatterin harrastaja Rauni Virtanen. Siinähän lipeväkielinen hotellinjohtaja Valskila yrittää samanaikaisesti liehitellä kahta varakasta naista. Ainakin minusta oli epämiellyttävää kuunnella naisten kikatusta, johon vielä yleisökin yhtyi. Hotellikin siinä vaihtoi nimeä ainakin kolme kertaa. Minusta parhaan osan veti nuori Ville Kuusisto, joka näytteli kolmea roolia, rakennusmiestä, lääkäriä ja ranskalais-suomalaista Robertia. Tuo lääkäri Tarkka käveli ja puhui jämäkästi, aivan kuin upseeri alaistensa joukossa. Erikoista oli, että kikattavien naisten joukkoon oli sijoitettu naispastori Hentunenkin. Tuttu näyttelijä oli myös Juhani Leppänen, joka juksasi rouvia valepukuisena kauppiaana ja sanoi olevansa Ikaalisista. 

Kihniön Pyhäniemessä katselimme näytelmää Keihäsmatkat, joka kertoo seuramatkailun uranuurtajasta Kalevi Keihäsestä. Keihänen perusti 1960-luvun lopulla matkatoimisto Keihäsmatkat ja alkoi kuljettaa edullisesti suomalaisia etelän lomakohteisiin. Hän perusti oman lentoyhtiön Spear Air, jolla oli kaksi konetta Härmän Jätkä ja Härmän Mimmi. Keihästä näyttelee onnistuneesti Teemu Ojala, yllä vain uimahousut ja chinchillaturkki. (Keihäsen oman turkin hinta oli 120 000 mk.) Näytelmässä on tarina kahden nuoren matkasta etelään. Vanhana he vielä muistelevat, mitä siellä tapahtui - mitä kuumat tuulet, etelän aurinko ja Kihniön kipakka saivat aikaan. Tässäkin näytelmässä on kolmea roolia vetävä Jari Järventaus. Hän on ensin pontikankeittäjä, sitten hän esittää laulavaa Irwiniä (laulu Irwinin äänellä tulee kait nauhalta?), sitten vielä naisia viekoittelevaa Manilitoa.  Kihniön kipakkaa tarjoiltiin koneessa heti Suomen rajojen ulkopuolella. (Silti on paljastunut, että se oli epanjalaista paloviinaa.) 

Koska tuttavapiirissä on monia, jotka kokivat etelän lomat samalla tavalla Keihäsen matkoilla, tuntuu tarina uskottavalta. Joku kaipasi lehdessä tarinaan jatko-osaakin. Ehkä se on parempi jättää esittämättä. Keihänenhän perusti vielä 1978 Seiväsmatkat-yhtiön ja omisti Kihniön Pyhäniemen lomakeskuksen. Konkurssi kuitenkin lopetti koko toiminnan, eikä 'Seipään seksikylä' toteutunut. Keihäsen tilat myytiin pakkohuutikaupassa ja hänet tuomittiin vankeuteen veropetoksesta. Keihänen kuoli vuonna 1995. 

Esitystä pitää mainostaa vielä siksi, että se on halvempi kuin Käenkosken esitys ja hintaan sisältyy vielä kahvit ja pullat. Lisäksi takakatsomossa on sadekatos. Ainoa haitta oli se, että katsomon portaista puuttui ensimmäinen askelma. Piti ensin loikata istuinkorkeudelle päästäkseen jatkamaan portaita ylöspäin. Tämä tuotti varsinkin jalkavaivaisille vaikeuksia. Juuri edessäni näin tapauksen, missä vanhahko herra yritti loikata ylös, mutta kaatuikin selälleen maahan. Oli vain senteistä kiinni, ettei hänen päänsä osunut lavan kulmaan. Toivonkin, että innokkaat rakentajat tekisivät vielä portaisiin ensi askelman, edes johonkin kohtaan, jotta ylös kiipeäminen olisi helpompaa.

Yläri Facebookissa