Orpona maailmalle, bl. 34/17

Vierailimme vaimon kanssa Lavian Peräkylässä, missä asuu hänen äitinsä sisaren jälkeläisiä. Sieltä löytyi joukko vanhoja kirjeitä, joita on mielenkiintoista lukea. Tarina vaatii pohjustuksena hieman kirkonkirjojen tutkimista. 

Vanhan kunnan Lappi Tl. rippikirjasta 1907-16 sivulta 125 löytyy vaimoni äidin Martta Jalosen synnyinkoti ja perhe:

Kivikylän Siirin talo

Itsellinen Juho Wilhelm Juhonp. Jalonen , s. 17.10.1871, Lappi,  kuoli 3.9.1916

vaimo Alma Johanna, s. 3.6.1876, Lappi, kuoli 20.2.1914.

Heidän lapsiaan olivat: Vilho Einar (s. 1987), Alma Maria (1899), Anni Josefiina (1902-07), Johan Verner (1904), Martta Aleksandra (1907), Toivo Johannes (1910).

Kahden viimeisen kohdalle on pappi kirjoittanut: orvot, olivathan he varsin pieniä vielä vanhempien kuoltua. Tietysti kaikki lapset jäivät orvoiksi. Ehkä asia säälitti silloista kirkkoherraa Fr.V. Tommilaa, koska hän otti mukaansa Alman, Martan ja Toivon muuttaessaan Parkanoon 3.1.1917. Vaimoni äiti Martta oli siis alle 10-vuotias ja hänen pikkuveljensä Toivo alle 7-vuotias heidän muuttaessaan Parkanon pappilaan. Näistä lapsista Alma vihittiin Verneri Sälliluoman kanssa ja he muuttivat Laviaan. Juuri täällä Sälliluoman tilalla vierailimme ja saimme sieltä näiden sisarusten välistä kirjeenvaihtoa.

Martta Jalonen meni myöhemmin naimisiin Kalle Siltalan kanssa. Miehen kuoltua Martta sai toiseksi puolisoksi Rafael Hartton.Taisto Jalonen haavoittui Summan taisteluissa. Hän päätyi lopulta Hämeenkyröön, mistä sai puolisokseen Lyyli Mäntylän. Kaikki nämä ovat jo edesmenneitä.

Nyt pääsen vihdoin Taisto Jalosen runotuotantoon, jota hän harrasti asevelvollisuusaikana. On löytynyt vihko, johon on hyvällä käsialalla kirjoitettu runoja kevättalvella 1931. Allekirjoituksena on aina "Kasarmilla PPP 1:ssä, päivämäärä ja Jalonen Toivo". Netin kautta selvitin, että PPP1 on ollut Polkupyöräpataljoona, joka perustettin jo 1921 ja joka siirtyi Terijoelle 1924. Pataljoonan komentaja oli H.F.Strömberg vuoteen 1933, sen jälkeen K. A. Heiskanen. Pataljoonan kunniamarssi oli Toivo Kuulan Härmän marssi.

Poimin vihosta muutaman runon. Niiden taustalla on jokin tuttu vanha laulu, johon on sanoja muutettu. Herättää ihmetystä, miten kasarmioloissa on, ehkä yökautena, ehditty moiseen runoiluun.

Sivulta 15 löytyy  Alokkaan laulu:

Älä jätä mua, jalkarättini hankaa niin. Monni kestä ei loppuun asti, tien varteen jää rokuliin.

Åiti kaiken tietää on saanut, mitä kärsivi poikas sun. Täällä paljon olen kärsiä saanut, sängyn allekin pistävät mun.

On viikkoja kulunut jo monta, silti pyöriä emme me saa. Salon taival on loppumatonta, meitä raukkoja armahtakaa.

En kerjää mä pyöriä sulta, en polkemista helpompaa. Vaan pyytäisin, et ottaisit multa pakkausta puoleksi vaan.

Sitten sivulla 13 on Pyöräpojan marssi.

Soi raikuen rummut ja torvet, pyöräpojat kun ajelevat. Ja niin kirkkaina säihkyvät säilät, päällysvaipat ne hulmuavat.

Mutta ikkunaverhojen takaa, kaksi silmää tähystelee. Pyöräpojan se nähdessä tuumii, kyllä varmasti tää vetelee.

Pyöräpoikien illalla kuiultiin, niin raikuen riemuitsevan. Että unia pahoja näkee, koko päällystö komppamian.

Vaan aamulla varhain jo kuultiin, pyöräpoikien lähtevän pois. Pölypilvi kun häipyvi kauas, jälleen kaupungissa rauha on taas.

Mutta ikkunaverhojen takaa, kaksi kyyneltä kimmeltää. Ne jos poskelle kuivua voisi, muistot kuitenkin jäljelle jää.

Ja illoin kun valkea räiskää, ja myrskyää syksyinen yö. Pyöräpojat ne mieleen muistuu, sydän muistoissa kiivaammin lyö.

Kasarmilla 14/2 -31, Jalonen Toivo, 195 enää (aamukamman piikkejä).

Mielenkiintoinen on runo sivulla 5. Sen viereen on pystysuoraan kirjoitettu ohje: Huom! Lukekaa joka toinen rivi. Todellakin, runon sisältö muuttuu aivan päinvastaiseksi, jos siitä lukee vain joka toisen rivin:

a. Sun ystäväsi, armaasi

b. mä aina olla tahtoisin.

a. En koskaan olla tahtoisi

b. sinulle uskoton ja petturi.

a. Se oisi suurin iloni

b. jos aina oisit luonani.

a. Jos kuolo sinut korjaisi

b. niin murhe minut murtaisi.

a. En voi mä ollenkaan

b. sinua ilman elää.

a. Sinua rakastaa

b. tahdon ainiaan.

Vielä löytyy sellaisia runoja kuin  Tuoksuissa tuomien, Hyljätty Äiti, Haitaripolkka, Rakkaudenyö Barcelonassa, Tummat silmät, Wiipuri, Jatsityttö, Sunnuntai-ilta, Kulkijan unelma. Takasivulla 21 on vielä Muistojen kirja:

Tämä muistojen kultainen kirja, tässä vietetyt hetket on.

Surun pilvet jos mieltäsi painaa ja sydämesi rauhaton lyö. Kun aukaiset tään muistojen kirjan, niin poistuu kaiken yö.

Tämä kirja on aarteista parhain, se paljon kertoa voi. Sen lehdillä muistoja varhain, tämän sotilasaikani on.

Jos päivät ensiksi vaihtuu, ja vuodetkin taaksesi jää. Kun kuplat tyhjiksi haihtuu, näin muistoksi ne mieleesi jää.  PPP1, 21/3, 31.

Tämä runoilija kuoli 17.6.1967 ja on haudattuna Hämeenkyrön kirkkomaahan.

 

 

Yläri Facebookissa