Uutisjuttuja, blogi 24/18

Aloitanpa päivän Ylä-Satakunta -lehdestä. Siellähän minä olen takasivun kuvassa istumassa uudessa parturiliikkeessä. Kun menin parturiin, oli siellä toimittaja Minna Lautamäki haastattelemassa parturia, Petri Kallioniemeä, joka avasi uuden liikkeen lähistölle. Toimittaja nappasi hauskan kuvan parturin peilistä, jonka kuvassa olen minä, parturi ja minun lippalakkini. Olin juuri astunut uuteen liikkeeseen ja ehtinyt jo valittaa, että sieltä puuttui vielä naulakko, johon voisi lakkinsa ripustaa. Siksi lakki lojuu sohvan päällä.

Saman lehden etusivulla on kuva lukiostamme, jossa opetin kymmenisen vuotta. Vieressä on lause: Parkano suojeli lukion 2 vuotta sitten ja haluaa nyt purkaa sen. Sisäsivulla on Heikki Pettisen havainnollinen juttu asiasta. Siinä on upea sisäkuva koulun portaikosta, jota koristavat presidenttiemme kuvat. Heistä yksi, presidentti Mauno Koivistohan vieraili koulussamme ja kulki jo puretun koulun käytävän päästä päähän. Lukiokoulutalo oli aikaisemmin ala-asteena ja vielä aikaisemmin alakouluna, jossa oli myös opettajien asuntoja. Erikoisesti vaimollani on paljon rakkaita muistoja koulusta alkuajoista lähtien, joten erittäin painavasti toivomme, että tuo hassu purkupäätös ei menisi läpi. Kun koulutalo ei vielä ollut aivan valmis, piti opettaja Elsa Veijalainen ensimmäisiä tuntejaan Päivölänmäellä, on vaimoni kertonut. Toivomme, että Päivölän rakennuksen kohtalo ei enää siirry kouluumme.

Tämän viikon koulu-uutinen oli myös keittäjien 2-päiväinen lakko. Silloin maanantain Yle-uutisten alkukuvana oli Kurun peruskoulun pihamaa, jonne ravintola Vänrikin emäntä Anja Honkanen oli tuonut kenttäkeittiön. Hän oli omassa ravintolassaan valmistanut ruoan ja sitä oli oppilaille tarjoilemassa mm. Kaija Kiuru, jonka muistan kollegana juuri mainitusta lukiostamme. Hän oli myös vaimolleni tuttu entinen parkanolainen, omaa sukua Vesanto. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Kurun yläaste pääsi uutisten alkujuontoon mukaan.  – Tulin vain miettineeksi, omistivatko nuo lakkoilevat keittäjät koulun keittiö- ja ruokatilatkin, kun ulkopuolisten piti hoitaa tarjoilut pihamaalla.

Koulukiusaamisestakin puhutaan jatkuvasti, se näyttää jo laajentuneen eduskuntaan asti. Lehdessä oli Lukijalta-palstalla nyt valitus kihniöläisiltä oppilailta, johon oli rehtori Matti Sillanpää joutunut antamaan vastauksen. Ennen oli asiat toisin. Opettajalla oli täysi valta. Hän löi karttakepillä sormille, jos ei osannut läksyjä. Pienestäkin kolttosesta joutui nurkkaan seisomaan. Isompi rike aiheutti jälki-istuntoa. Sitten oli vielä karsserirangaistuskin: oppilas pantiin pariksi tunniksi pimeään koppiin. Kun olin Kankaanpäässä 1960-luvulla, muisteltiin siellä tapausta: Oppilas oli pantu koulun kellarissa olevaan pimeään putkaan, jonka ovessa oli kuitenkin postiluukku. Toiset oppilaat juottivat luukusta letkun kautta putkassa olijalle viinaa, niin että kun oppilas vapautettiin illalla, oli hän täydessä tuiterissa.

Koulueväistä tuli mieleen muisto oppikouluajalta 1950-luvulta. Uuden oppikoulun, Kalevan yhteiskoulun keittiö tarjosi vain keittoruokia. Rehtorimme, Kerttu Seppälä komensi, että jokaisella pitää olla omat voileivät mukana. Hän kiersi ruokalassa tarkastamassa. Jos ei ollut eväitä, piti ne tulla illalla syömään rehtorin kansliaan. Minä sain onneksi kaveriltani pienen leivänpalasen, jonka panin paperiin ja kuljetin tätä samaa palasta ruokalassa koko vuoden ajan haukkaamatta siitä palaakaan. Asuin Kissanmaalla koulukortteerissa, missä ei eväitä annettu.  – Toinen koulumuisto on sisätossupakko. Kengät piti jättää naulakolle ja vaihtaa sisätossut joka välitunnin jälkeen. Jos tavattin sisällä ulkojalkineilla, piti illalla tulla harjoittelemaan kenkien vaihtoa 10 kertaa. Sisäjalkineissa tuli käydä kansliassa ilmoittautumassa, ja ulkojalkineissa piti kiertää koulun tontti ympäri, puolen kilometrin matka. Juoksua tuli siis ainakin 5 km. Näistä rehtorin toimista taisi jokin sanomalehtikin tehdä jutun.

Kouluelämästä löytyy vielä mielipide viimeisestä Suomen Kuvalehdestä 42/18 sivulta 60. Sieltä löytyy Elinkeinoelämän keskusliiton johtajan Riikka Heikinheimon puheenvuoro otsikolla Matematiikasta pakollinen yo-aine. Koska aihe liittyy omaan alaani, olen tietysti kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Siteeraan muutamia lauseita: ” Matemaattista osaamista ja siihen pohjaavia teknisiä taitoja tarvitaan jo nyt kaikilla aloilla, kaikissa työtehtävissä ja kaikilla organisaatiotasoilla. Digitalisaatio on arkea niin asiakaspalvelutehtävissä, terveydenhuollossa, tehdastuotannossa, opetusalalla kuin tutkimusmaailmassakin. .. Viidennes yo-kokelaista ei suorita edes lyhyttä matematiikkaa, ja silloin osaaminen jää heikoksi. Riittävät oppimistulokset saavutetaan lukiossa vain silloin, kun matematiikka on pakollinen yo-aine.”