Penkkarilaulu, blogi 26/18

Kelasin vanhaa Akai-nauhuria. Ajattelin hylätä jo 50 vuotta vanhan painavan stereosoittimen. Kuuntelin kuitenkin vielä erästä nauhaa. Siellä oli yllätyksenä penkkarilaulu, joka oli laadittu minusta ollessani ensimmäistä vuotta Kankaanpään lukiossa 1969-70.

Muistan vielä, että silloiset abit keräsivät kaikki opettajat luokkaan kuuntelemaan heidän esityksiään. Kustakin opettajasta oli laadittu laulu, johon oli värkätty sopivat sanat. Olin kait tuonut nauhurin luokan nurkkaan ja napsauttanut sen päälle abien alkaessa laulaa. Koska olin 8 A-luokan valvoja, oli ensimmäinen laulu osoitettu minulle. Laulussa oli muunneltu J. Alfred Tannerin kuplettia niin, että sanat sopivat minuun. Lukija voisi kuunnella alkuperäisen kupletin YouTubesta. Sen nimi on siellä ‘Mamman lellipoika’ ja laulu alkaa sanoilla: “Mä oon mies, on nimein Kalle, Kalle Armas Johansson…” Näillä hakutiedoilla kupletti varmasti löytyy.

Ja tällaiselta kuulosti abien esitys:

Mä oon mies, on nimein Heikki. Heikki Herbertti Lammi vaan,

oon kolmekymmentä, vähän alle, mut’ vielä poikanen naimaton.

Paikkakunnalle tälle saavuin, kansankynttilä olen nyt.

Mä mietin tarkkaan ja sitten päätin: oon oman ammatin löytänyt.

Mä oon oppinut kauheasti, laskumerkkejä käyttämään.

Kun toiset laskee niin pirun pitkään, niin minä teen laskun lyhyen.

Trigo, jomma ja aljakin (=trigonometria, geometria, algebra) kun on päähäni juuttunut,

fysiikassa ja kemiassa ei kaavat mitkään oo muuttunut.

Astun luokkaan niin naama loistaa, on hymy huulilla aina vaan,

mut’ koetehtävät saatuamme, ei meitä naurata ollenkaan.

Koulun jälkeen on kerho mulla, jokainen sinne tulla voi.

Me siellä korjataan integraalit, on kynä kuuma ja korvat soi.

Sain tuon lukion ylimmän luokan opetettavakseni. Kuulin, että heidän opettajansa oli usein vaihtunut. Joskus oli pestattu vain armeijan upseereitakin pitämään oppitunteja. Silloin luettiin vielä vanhoja algebran ja geometrian kursseja, joissa yritin lyhyessä ajassa kiriä oppimäärät loppuun. Jouduin opettamaan myös fysiikan ja kemian viimeiset rästiin jääneet kohdat. Kuulin, että orgaanista kemiaa ei koskaan ennen oltu ehditty käsitellä. Siitäkin halusin harppoa pääkohdat läpi, asiat kun olivat vielä hyvin omassa muistissani.

Vuosikertomuksessa on keväältä 1970 vielä viimeisen kerran näkyvissä kaikki ylioppilaskirjoitusten tulokset. Luokkani 25 oppilaasta 22 näytti selviytyneen läpi. Yleisarvosanan laudatur sai vain kaksi oppilasta, Markku Summa ja Jukka Vettenranta. Vuosikertomuksen välissä on myös suruviesti: dipl.insinööriksi kouluttautunut Jukka Tapio Vettenranta kuoli Hausjärvellä 23.9.2005.

Oppilaiden joukossa on muitakin menestyneitä. Mainitsen vain Hannu Latvajärven, jonka puolisoa ja poikaakin olen Parkanossa opettanut. Metsätalousinsinööri  Latvajärvi on Parkanon seudulla tullut varsin tunnetuksi. Helposti löytyy netistä hänen laatimansa julkaisu Metlan Parkanon tutkimusalueesta, peräti 15 sivua, viimeisellä sivulla on värikuva tutkijasta itsestään. Tätä julkaisua voi lukea sivustolta

www.metla.fi/julkaisut/parkano40v/093-107-latvajarvi.pdf

Tuossa laulussa oli mainittu myös kerho. Siitä vuosikertomus kertoo: Matematiikan kerho. Kerhon kuraattorina on toiminut maisteri Heikki Lammi ja puheenjohtajana Jouko Suokas. Kerhossa on ratkaistu yksinkertaisia differentiaaliyhtälöitä sekä harjoiteltu integrointia. Aktiivisia jäseniä on ollut 7 kpl VIII A-luokalta. – Kun sitten sain työtodistuksen rehtori Pentti Koivulta, siinä luki: Heikki Lammi on ilman taloudellista korvausta pitänyt oppilaille matematiikan kerhoa. Muistelen, että seuraavana vuonna kerhossa oli aiheina tilastotiede ja todennäköisyyslaskenta, joita ei vielä vanhoissa oppimäärissä esiintynyt. Seuraava vuosikertomus mainitseekin osanottajamäärän jo 30:ksi.