Tapahtumia, blogi 29/18

Mitäpä viikon aikana on tapahtunut? Tässä joitakin havaintoja.

Sunnuntaina 1.12. oli Puntilla käsityömessut. Oli kansaa talo pullollaan. Oli siellä sukkaa, nyyttiä, vakkaa… Hämmästytti todella tuo valtava villasukkien määrä. Paikalla oli myös paljon kutojia, jopa kehrääjiäkin. Myös monenlaisia leivonnaisia ja limppuja oli tarjolla, olipa siellä kengänkiillottajakin. Ostimme muutaman uuden Kotiseutulehden, jonka kannessa komeilee Kihniön kirkkoherra puolisoineen.

Lehdestä löytyi omakin juttu. Kirjoitin vaimoni kanssa sota-ajan muistoja vuodelta 1944. Vintiltä oli löytynyt Nuorten työ- ja talkookirja. Vaimon Seppo-veli oli tuolloin 10-vuotias ja osallistui innolla pikkuhommiin, jotka kirjattiin muistikirjaan. Eri töistä annettiin pisteitä. Kirjasessa oli sivu: Pisteluettelo, jonka mukaan talkoosahrat suoritetaan. Toisella sivulla oli kuva metallisesta rintamerkistä, jossa oli vanhan maataloustyökalun, sahrojen kuva. Tuo merkki oli se palkinto. En ollut tätä sivua huomannut, siksi ajattelin tekstiä kirjoittaessani, että ei kait jokaiselle talkoolaiselle anneta sahroja palkkioksi. Siksi kirjoitin virheellisesti ‘talkoorahat’. Tein eilen Y-S -lehdelle korjauspyynnön asiasta. Tuon rintamerkin kuvan pitäisi tulla seuraavaan lehteen. Kun teki 12 pisteen arvosta koti-, ansio- tai keräystyötä, sai pronssisen talkoosahramerkin. Sitten oli vielä arvokkaampia hopeoituja ja kullattuja merkkejä. Näin sodan jälkeistä pulakautta torjuttiin omatoimisesti. Netistä löytyy myös hämeenkyröläisen Hannu Syväojan kirjoitus: Kansakoulu sodan ja pulan vuosina. Siellä on mm. kuva kunniakirjasta, joka on myönnetty 9-vuotiaalle Syväojalle palkintona Suomi-Ruotsi – marja- ja apurehumaaottelussa vuonna 1942.

Tuo Kotiseutulehti on mainio väline lähettää entisille parkanolaisille ja kihniöläisille hyvän joulun toivotuksena. Ehdimme jo pari lehteä lähettääkin. Kun lehden sulkee kirjekuoreen, niin postivaaka osoittaa sille painoa 248 grammaa, joten tällainen lähetys menee 3 eurolla. Toiseen kuoreen tuli pantua kortti lisäksi. Tällöin painoa tulikin jo 252 grammaa, mikä nosti postimaksun kaksinkertaiseksi, 6 euroon. Varsin täpärästi siis oli lehden paino osunut juuri alle tuon 250 gramman rajan.

Parkanoa sivusi myös viime keskiviikon radion aamuhartaus. Sen piti Parkanosta maailmalle lähtenyt vaimoni luokkatoveri Kyllikki Tiensuu. Keskiviikkoisin on näiden puheiden aiheina ollut “elämää peruutuspeilistä katsottuna”. Niinpä siinä Kyllikki muisteli, miten hän joutui Nurmekseen evankelisen kansanopiston johtajaksi. Tuon puheen löytää vieläkin Yle Areenasta. Ja ohjelmatietojen mukaan vielä huomennakin 5.12. on radion ykköskanavalla klo 6:15 ja 7:15 puhujana samainen Kyllikki Tiensuu. – Taas tulee esille muistoja: Ollessani Kankaanpäässä 1960-luvulla, oli siellä liikunnanopettajana Kyllikin sisar Tellervo Tiensuu. Kun Parkanossa 1981 muutin Päivölänhoviin asumaan, asuivat seinän takana Kyllikin vanhemmat. Äiti Elna Tiensuu oli silloin taloyhtiön hallituksessa, mihin minä jouduin puheenjohtajaksi. Kun vaimoni koulukaverit juhlivat ylioppilaaksitulon 50-vuotisjuhlia 2014, oli Kyllikki mukana juhlissa ja piti vielä sunnuntaisaarnan kirkossamme. Nurmeksessa Kyllikki toimittaa vielä Pirtin Viestiä, jonka numerot löytyvät netistä osoitteesta

www.haikolantalo.fi/pirtin_viesti.html

Kun siellä palstalta ‘Tapahtumia’ klikkaa viimeisen rivin 29/18, tulee esille viimeinen Pirtin Viesti, jossa on myös painettuna tuo radioaamuhartaus keskiviikolta 28.11.2018. Viestissä lukee, että se on toimitettu Haikolan vinttikamarissa 16.11. KT

Tässäpä tulikin jo muistoja. Itsenäisyyspäiväksi pitäisi lehteen tulla myös kuva vaimon tallettamasta sota-ajan postikortista, jossa on Yrjö Jylhän runo.