Paavo Heinola astelee rivakasti toiselle sadalle

1. tammikuuta 100 vuotta täyttävä karvialainen Paavo Heinola käy kyläkaupassa joka päivä. Usein tuomisena on hänen lempijuomaansa Coca-Colaa.

Vuoden ensimmäisenä päivänä 100 vuotta täyttävä Paavo Heinola kuntoilee yhä päivittäin. Hän tekee soutulaitteella 100–150 vetoa ainakin kerran päivässä. Iltavoimistelunaan hän tekee kyykkyjä.
Soutulaitteen Heinola hankki 1970-luvulla.
– Soutulaitteen hankkimisesta lähtien olen käyttänyt sitä joka päivä. Ei ole särkyjä, Paavo Heinola sanoo.
Heinola asuu kotonaan. Kotihoito käy hänen luonaan kerran päivässä ja sotaveteraanina hän saa kotiinsa päivittäin ilmaisen aterian.
Rutiineihin kuuluu myös kyläkaupassa käynti. Lähellä olevaan kauppaan Heinola kävelee. Paluumatkalla hänellä on usein kainalossaan 1,5-litrainen pullo Coca-Colaa, jota hän juo mieluummin kuin vettä.
Kuntoilu ja pienet nautiskelut pitävät mielenkin virkeänä.
– Paavo on todella elämänmyönteinen ihminen. Hänen luonaan tulee aina hyvälle tuulelle, kehuu Heinolan kummityttö Kerttu Ala-Laurinaho.
Kummityttönsä kanssa Heinola osallistui itsenäisyyden juhlintaan peräkkäisinä päivinä Niinisalossa ja Karviassa. Linnan juhliinkin tuli kutsu, mutta sinne Heinola ei halunnut lähteä.

Rukoukset ja huudot eivät unohdu

Parikymppisenä nuorukaisena Paavo Heinola meni Niinisaloon armeijaan talvisodan loputtua. Alkoikin jatkosota, ja armeijareissu piteni 4 vuodeksi 9 kuukaudeksi ja 23 päiväksi.
– Olin Adolf Ehrnroothin komentamassa Jalkaväkirykmentti 7:ssä, joka tunnettiin myös Tyrjän rykmenttinä. Koko sota-ajan olin rintamalla, Heinola sanoo.
Kivennavalla Heinola oli vääpelikurssilla, kun tuli tieto komppanian vääpelin kaatumisesta. 15. maaliskuuta 1944 alkaen hän hoiti vääpelin vakanssia sodan loppuun saakka.
Adolf Ehrnroothin määräyksestä Heinola toimi vähän aikaa myös komppanian päällikkönä Vuosalmella vetäytymisvaiheessa.
Rintamalla Heinola koki monen sotakaverin kaatumisen ja haavoittumisen.
– Monet rukoukset ja huudot kuulin, eivätkä ne unohdu.
Vuosalmella Heinola haavoittui itsekin. Hänen oikea korvansa puhkesi ilmanpaineesta kranaatti-iskussa. Vamma jätettiin korjaamatta, sillä lääkäri sanoi, että reiän paikkaamisesta voi tulla tasapainohäiriö.
Heinolan perheestä sodassa taisteli kolme veljestä. Heistä Kaleva Heinola ei palannut.
– Äiti sanoi, että tiesi yhden veljeksistä kaatuneen, kun kirkkoherra Koivukoski tuli pihaan. Se oli ollut hänen pahin pelkonsa.
Paavo Heinola sanoo Alma-äitinsä olleen rautainen nainen. Hän vastasi 6 lapsen kasvatuksesta, kun hänen miehensä lähti Kanadaan vuonna 1925 ja palasi vasta 9 vuotta myöhemmin.
Alma-äiti piti huolta, että lapset oppivat työnteon. Paavo Heinola oli jo varhain paimenpoikana ja ennen rippikoulu-ikää lähitaloissa renkinä.
Heinätyöt, riihitseminen ja tiilien tekeminen kuuluivat talon töihin. Hevosella tehtiin peltotöitä.
– Meillä oli viisas hevonen, joka vaistosi, että mukulat ovat hommissa, ja auttoi meitä.
Heinolan kotitalon lähellä oli hiekkakuoppa. Kiharapäinen Paavo-poika sai lempinimekseen Santakuopan pörröpää. Armeijakuvaansa katsoessaan Heinola hymähtää, että aika pörröpää hän nuorena olikin.

Talvipakkasessa kylmää kyytiä soittokeikoille

Sodan jälkeisestä ajasta Heinola mainitsee ensimmäiseksi Lennart Kujasen orkesterin, jossa hän soitti rumpuja ja oli myös solistina. Karviankylän koululla opettajana ollut Kujanen soitti haitaria.
Orkesterissa oli 4–5 soittajaa. Heinola muistaa, kuinka hän matkasi Kujasen moottoripyörän kyydissä talvipakkasessa Parkanoon keikalle. Kujasella oli selässään haitari ja kyytiläisellä rummut ja kovaääniset.
– Kemuja ja häitä oli aika paljon. Häiden jälkeen oli keskiviikkoisin himmelit, häiden rääppiäiset, joissa myös tarvittiin orkesteria.
Kujasen orkesteri soitti Karviassa, Parkanossa ja Jalasjärven Koskuella.
Muunkinlaista työtä on Heinola tehnyt monella saralla. Hän on ajanut linja-autoa, kuorma-autoa ja taksia. Turussa hän teetätti pakettiautosta 13-paikkaisen linja-auton, ja myöhemmin piti ostaa ihan oikea linja-auto, kun kyydittäviä riitti.
– Veljen kanssa meillä oli kuorma-auto. Parkanossa rakennettiin Tampere–Vaasa-tietä, ja hiekka-ajoa oli paljon.
Vaimonsa Kertun kanssa Paavo Heinolalla oli useiden vuosien ajan kirkonkylällä kahvila ja matkustajakoti Toimela.
– Tapio Rautavaara yöpyi meillä. Olavi Virtakin majoittui matkustajakodissamme, kun hänellä oli esiintymisiä Parkanossa.
Myöhemmin pariskunnalla oli pitkään kirjakauppa.
– Eltosen Martta kaupitteli kirjakauppaansa Kertulle, ja hän innostui siitä. Toimitimme kirjoja myös kouluille ja Honkajoen kirjastoon.
Musiikki on kulkenut Heinolalla harrastuksena. Kuoroissa hän lauloi noin 70 vuotta, joista viimeisimpänä Hopeahapset-kuorossa.