Elämä sujuu mallikkaasti ilman tietokonetta ja kännykkää

Tuula ja Lasse Mäntylän lähipiiri tietää, mihin aikaan vuorokaudesta heille kannattaa soittaa.

Parkanolaiset Tuula ja Lasse Mäntylä muuttivat Borlängesta Ruotsista takaisin Parkanoon yhdeksän vuotta sitten. Samalla he aloittivat tietokoneettoman ja kännykättömän elämänvaiheen.
Pariskunta sanoo, etteivät he tarvitse kumpaakaan laitetta. Laskut he maksavat pääosin suoramaksuna ja puhelimitse heidät tavoittaa kotoa.
Pankki maksaa laskut heidän tililtään eräpäivänä.
– Meillä on aika lailla samat laskut kuin Ruotsissa asuessamme, Tuula ja Lasse Mäntylä sanovat.
Mäntylät eivät shoppaile netissä, vaan hoitavat ostokset ja maksut kivijalkakaupoissa.
Lasse Mäntylä käytti tietokonetta työssään, mutta eläkepäivillä hänellä ei ole sille käyttöä. Tuula Mäntylä käytti aikanaan tietokonetta pasianssin pelaamiseen.
– Valokuitu meillä kyllä on käytössämme, Lasse Mäntylä huomauttaa.

Matkapuhelin oli lähinnä rasite

Naapurimaassa Taalainmaalla asuessaan Mäntylöillä oli kännykkä pariinkin otteeseen. Matkapuhelin oli heille lähinnä rasite.
– Kännykkä piti olla aina mukana, ja eihän se ollut. Puhelin unohtui usein matkasta, ja sitten nousi haloo, kun emme vastanneet siihen. Piti selitellä, missä olimme olleet, kun meitä ei tavoitettu, Tuula Mäntylä sanoo.
Hankaluutena oli myös muistaa akun lataaminen, ja usein se unohtui. Puhelimen vaihtaminen uuteen myös harmitti, kun puhelin vielä toimi, mutta siihen ei enää saanut uutta akkua.
Mäntylät eivät kuitenkaan vastusta kännyköitä. Heistä mukana oleva puhelin on hyvä hätätilanteessa, ja juuri tästä syystä sellainen heillä aikanaan olikin käytössään.
– Kävimme paljon kalastamassa metsälammilla ja mukana oli lapsia. Kännykkä oli hyvä olla mukana.
Kännykän hankkiminen ei kuitenkaan ole heillä mielessä. Lähipiiri tietää, että heidät tavoittaa puhelimitse tiettyihin aikoihin. Lankapuhelin on olohuoneessa ja siihen on toinen luuri toisaalla talossa.
Luurilla on kantamaa talon ulkopuolelle. Harvoin luuri on kuitenkaan mukana pihatöissä, sillä työn tuoksinassa se unohtuu helposti ulos tai väärälle puolelle taloa.

Eläkepäiviksi lapsuuden maisemiin

Tuula ja Lasse Mäntylä tutustuivat vuonna 1962 juhannustansseissa Käenkoskella. Tiet kuitenkin erkanivat, kun Lasse Mäntylä muutti naapurimaahan vuonna 1966. He löysivät myöhemmin uudelleen toisensa ja Tuula muutti Lassen luo Ruotsiin 1987.
Borlängessa asuessaan pariskunnalla oli selkeä suunnitelma muuttaa eläkepäivillään takaisin Parkanoon. He asuvat Tuulan lapsuudenkodissa, jossa he Ruotsin-vuosinaan viettivät myös lomansa.
Parkanoon matkusti heidän kanssaan usein Lassen ensimmäisestä avioliitosta syntyneen tyttären lapsia. Pienimmät lapsenlapset tulevat yhä mielellään vanhempiensa kanssa visiitille.
– Pienimmät ovat 10- ja 12-vuotiaita. Lapset seurustelevat meidän kanssamme aina ilman kännyköitä tai muita laitteita ja se tuntuu todella mukavalta, Tuula ja Lasse Mäntylä sanovat.