Kunta ei enää ratko yksityistieasioita

Erja Silvennoinen ja Salme Marttila muistuttavat, että Myllyjoentie on ollut yksityistie jo lähes 30 vuotta. Virallinen yhteys Järvisuomentieltä Pyhäniemeen kulkee vajaat pari kilometriä etempää.

Yksityistielain uudistus tämän vuoden alusta siirsi historiaan kuntien tielautakunnat. Yksi tielautakuntien tehtävistä on ollut tiekunnan ja tien osakkaan välisten erimielisyyksien selvittäminen. Vastedes mahdollisia riitoja ratkotaan käräjäoikeudessa.
– Yksityisteillähän ei riidellä, mutta jos tulee jotain kiista-asiaa, niin että pitää mennä käräjäoikeuteen asti, niin se on myös rahallisesti merkittävää. Äskettäin eräs tiekunta hävisi yhden tapauksen, ja kustannuksia kertyi vajaa 12 000 euroa. Kannattaa miettiä, olisiko syytä ottaa oikeusturvavakuutus, Suomen tieyhdistyksen erityisasiantuntija Jaakko Rahja sanoo.
Ihan heti ei käräjille toki jouduta. Tiehoitokunnan epämieluisesta päätöksestä voi tehdä oikaisupyynnön, ja erimielisyys voi ratketa sitäkin kautta.
Metsänhoitoyhdistys Kihniö-Parkanon tieasiantuntija Hannu Autio jää kaipaamaan kunnallista tielautakuntaa.
– Paikallisuus katoaa nyt jollakin tapaa. Tielautakunta oli paikallinen erotuomari, joka tunti ihmiset ja asioiden taustat. Oli hyvä, että asioita selviteltiin ensin täällä ja vasta sitten tarvittaessa mentiin käräjäsaliin, Autio miettii.

Riitoja ei ole ollut vuosiin

Mutta kuten Jaakko Rahja totesi, riidat ovat poikkeustapauksia. Kaupungin työpäällikkö Pekka Mikkola kertoo, ettei Parkanon teknisen lautakunnan tiejaoston käsiteltäväksi ole vuosiin tullut valitus- eikä riita-asioita.
– Viime vuonna käsiteltiin kaksi tiekuntien yhdistämisasiaa, ei muuta. Lain mukaan tielautakunnat voivat toimia vielä tämän vuoden loppuun asti, jotta viime vuodelta mahdollisesti jääneet keskeneräiset asiat hoidetaan loppuun. Mutta meillä Parkanossa pöytä on jo puhdas.
Lainmuutos siirsi tielautakunnan hoitamia tehtäviä sekä Maanmittauslaitokselle että tiehoitokunnille. Esimerkiksi kahden tiekunnan yhdistäminen käy niiden omilla päätöksillä, yhdistämisestä pitää vain ilmoittaa Maanmittauslaitokselle.
Jaakko Rahjan mukaan tielautakunnan tehtävien uusjako voi joko lisätä tai vähentää tiekunnan kuluja. Itse tekemällä säästää rahaa, mutta Maanmittauslaitoksen palvelut ovat todennäköisesti kalliimpia kuin oman kunnan tielautakunnan palvelut olivat.
– Kustannukset vähenevät, kunhan vain osaa hoitaa asiat itse. Mutta tiekunnan ilmoitusvelvollisuudet ja esimerkiksi tietosuojalain edellyttämän henkilörekisterin ylläpito vaativat melkoista harrastuneisuutta asioiden pyörittämiseen. Tulkitsen niin, että omin voimin näiden kaikkien tekeminen vähenee ja turvaudutaan esimerkiksi tieisännöitsijöiden apuun. Ei siksi, että yksittäiset asiat olisivat liian hankalia, mutta kun niitä on niin paljon.

Kokouksen pito käy myös netin kautta

Jos lakiuudistusta katsoo tiekunnan normaalin toiminnan kannalta, niin Jaakko Rahjan mielestä ensimmäisiä asioita on varmistaa, että oman tien tiedot valtakunnallisessa tietietokanassa Digiroadissa ovat ajan tasalla.
– Ennen kaikkea tiedot paino- ja muista liikenteen rajoituksista on syytä pitää kunnossa. Sillä on merkitystä muun muassa kunnan ja valtion avustusten saamiseen.
Tiekunnan vuosittaisten kokousten kausi on käsillä. Kokoukset kutsutaan koolle postitse, mutta uuden lain mukaan osakkaat voivat sopia, että kutsuminen hoidetaan sähköpostilla tai muulla tietoliikenneyhteydellä. Sitä varten pitää kuitenkin pitää perinteisesti koolle kutsuttu kokous.
– Uuden lain mukaan tiekunnan kokous voidaan pitää myös sähköisesti, eli siihen voi osallistua esimerkiksi Skypen kautta. Valtaosa metsänomistajista asuu kaupungeissa, eivät tiekunnan teiden varressa.
Uuden lain mukaan teiden liittymiin voidaan liikenneturvallisuuden vuoksi määrätä tietoimituksessa näkemäalue sekä tien molemmin puolin suoja-alue, joka on enintään 12 metriä tien keskilinjasta. Näiltä alueilla tienpitäjällä on oikeus poistaa näkemää haittaavaa luonnontilaista kasvillisuutta.

Suomen tieyhdistys järjestää 13.2. Kankaanpään kuntoutuskeskuksessa tiepäivän, jossa uutta lakia avataan tarkemmin. Vastaavia tilaisuuksia on 16 ympäri Suomen.

Myllyjoentietä ajetaan vanhasta muistista

Kihniön Myllyjoentien pitää kunnossa tiekunta, jossa on osakkaana 12 vakituisesti asuttua kiinteistöä, puolenkymmentä mökkiläistä sekä pari pellon- ja metsänomistajaa, kuten UPM. Tietä käyttää kuitenkin paljon isompi joukko läpiajoon Järvisuomentieltä Pyhäniementielle – vaikka läpiajo on erikseen kielletty liikennemerkillä.
– Pahinta on pöly, jota liikenne kesällä nostattaa, vaikka suolaamme tietä pölyn sitomiseksi. Talot ovat lähellä tietä, joten yhtään ylimääräistä liikennettä emme Myllyjoentielle haluaisi, tiehoitokunnan puheenjohtaja Erja Silvennoinen perustelee läpiajokieltoa.
Läpiajo on vanhaa perua, sillä Myllyjoentie oli ainoa yhteys Järvisuomentieltä Pyhäniemeen ennen kuin nykyinen Pyhäniementie rakennettiin 30 vuotta sitten. Siihen asti Myllyjoentie oli valtion tie, sitten kunta piti tietä pari vuotta ja asukkaiden vastuulle se tuli 28 vuotta sitten.
– Vaikka muutoksesta on vuosikymmeniä, monet muistavat edelleen, että Pyhäniemeen käännytään siitä TB:n kohdalta, tiehoitokunnan jäsen Salme Marttila toteaa.
Tienvarren asukkaan osuus tienhoitokustannuksista yksiköiden määrästä riippuen voivat nousta useisiin satoihin euroihin vuodessa.
– Se vaihtelee vuosittain sen mukaan, paljonko joudutaan auraamaan talvella sekä lanaamaan ja suolaamaan kesällä, Silvennoinen kertoo.
Kihniön kunta avustaa tiekuntia oman luokituksensa mukaan, jossa vaikuttavat muun muassa tien käyttö koulukyyteihin ja maitokuljetuksiin. Teknisen lautakunnan viimekertaisessa tarkistuksessa Myllyjoentien luokitus laski. Vilkaskaan läpiajo ei ole luokitusperuste.

 

Käyttömaksujen perintä ei selkiintynyt uudessa laissa

Yksi perinteinen keskustelunaihe tiekunnissa on ollut se, että osakkaat pitävät tien kunnossa, mutta sillä ajavat muutkin. Jaakko Rahjan mukaan uuden lain perusteluissa sanotaan, että tiekunnan ulkopuolisetkin tienkäyttäjät pitäisi saada osallistumaan tienpidon kustannuksiin. Hän pitää tätä hyvänä periaatteena, mutta pykälät eivät ole täysin linjassa sen kanssa.
– Lakiin tuli lisäys, että jos tiekunta saa kunnan avustusta, niin kunta voi määrätä, ettei tiekunta saa periä ulkopuolisilta käyttömaksua. Satunnainen tienkäyttö on tietysti maksutonta, minäkään en halua puomeja. Mutta tällainen määräys mahdollistaisi myös puutavaran- ja soranajon korvauksetta, Rahja moittii.
Hannu Autio toteaa, että jo vanhan lain mukaan tienkäyttömaksuja voitiin periä tilapäisiltä käyttäjiltä samassa suhteessa kuin muiltakin. Maksu ei saa olla syrjivä. Uutta on se, että tilapäisestä käytöstä voi käyttömaksun lisäksi pyytää perusmaksun.
Autio arvelee, että juuri käyttömaksut voivat olla mehevä riidan aihe, jos vain on siihen sopivaa maaperää. Hän suosittelee joustavuutta.
– Aika hyvä käytäntö on, jos joku firma ajattaa puita ja kuluttaa tietä, niin voi olla fiksua sopia, että firma lanaa tien tai tuo kuorman mursketta. Se voi olla tiekunnan kannalta paljon parempi ratkaisu kuin laskujen lähettäminen.