Lukukoira Ruska jaksaa kuunnella

Lukukoira Ruska kuunteli, kun 9-vuotias Aada Kivioja luki sille Parkanon kirjastossa suomalaisen lastenkirjan.

Lukukoira Ruska kuunteli, kun 9-vuotias Aada Kivioja luki ääneen kirjan Bellan pentupoppoo. Sujuvasti lukeva Aada luki koko kirjan noin vartissa.
Ruskea labradorinnoutaja makoili lattialla peiton päällä tytön lukiessa vierellä Henna Helmen kirjoittaman ja Reetta Niemensivun kuvittaman kirjan. Lukemisen Aada valitsi itse kirjaston hyllystä.
Aada oli koululla nähnyt ilmoituksen, että Ruskalle voi tulla kirjastoon lukemaan. Hän luki Ruskalle ensimmäistä kertaa.
– Tulin lukemaan, koska halusin nähdä Ruskan, Aada Kivioja kertoi.
Lukutuokion jälkeen tyttö paijasi Ruskaa, joka jäi odottamaan seuraavaa lukijaa.

Koira on koulutettu Kennelliiton kurseilla

Ruska on Eeva-Liisa Laurikka-Seilon 6-vuotias lemmikki, joka on koulutettu Suomen Kennelliiton kursseilla kaverikoiraksi ja lukukoiraksi. Kyseessä on vapaaehtoinen harrastustoiminta.
Kaverikoiraksi Ruska kouluttautui nelisen vuotta sitten. Kaverikoiran pitää olla terve, ihmisystävällinen koira, joka ei hermostu yllättävistä äänistä tai liikkeistä. Koira on hyväkäytöksinen ja luottaa ohjaajaansa.
Lukukoiralle on samankaltaiset vaatimukset kuin kaverikoiralle, mutta erillinen Kennelliiton koulutus.
– Kävimme viime kesänä Ruskan kanssa 2-päiväisen koulutuksen Vaasassa, kun Pirkanmaan koulutusryhmä oli jo täynnä, Eeva-Liisa Laurikka-Seilo kertoo.
Kurssille otetaan kerrallaan kymmenkunta koiraa. Koulutukseen kuuluu soveltuvuustesti.
Lukukoiran idea on innostaa lapsia lukemaan, kuunnella ja olla läsnä. Koiran läsnäolo rentouttaa.
Koiran ohjaaja on läsnä lukuhetkessä.
Lukutuokio Ruskan kanssa kestää noin 15 minuuttia. Kirjastossa lukutuokioita on kerran kuukaudessa. Koira käy myös koululla kannustamassa lapsia lukemisessa.
– Lukuhetkiin valitaan koulun kautta lapsia, joille lukuharjoituksista on apua. Käymme koululla kolmen viikon välein.
Laurikka-Seilo sanoo, että koiralla on maaginen vaikutus myös teini-ikäisiin. Yläasteikäiset kuuntelivat kirjaesittelyä kaikessa rauhassa, kun Ruska oli mukana. He silittelivät koiraa ja keskittyivät asiaan.
Lapset käyvät kirjastossa lukemassa Ruskalle, mutta moni käy myös tervehtimässä ja paijaamassa koiraa.
– Lapset kertovat mielellään omista tai sukulaisten koirista sekä koirahaaveistaan.
Kirjastossa lukutuokio Ruskan kanssa on Laurikka-Seilon työhuoneessa. Joskus koira liikkuu laajemminkin kirjastossa.
– Koulutuksessa meille sanottiin, että joku voi närkästyä koirasta yleisissä tiloissa. Koira ei kuitenkaan aiheuta sen enempää hilseilyä kuin mitä yleensäkin koiranomistajat tuovat mukanaan, Laurikka-Seilo sanoo.