SS-joukot, blogi 5/19

Lauantain uutisissa oli yhtenä aiheena Saksan SS-joukoissa vuosina 1941-42 palvelleet vapaaehtoiset suomalaiset, joita on epäilty sotarikollisiksi syyllisinä juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisesta. Nimi SS-joukot tulee sanasta Schutzstaffel, joka perustettiin Hitlerin henkivartiokaartiksi, mutta se laajeni huomattavasti sotien aikana. Suurimmillaan se oli lokakuussa 1944, jolloin siihen kuului 910 000 miestä jaettuna 38 divioonaan.

Sattumalta kuulin Ylen Areenan kautta perjantaina suoran lähetyksen Säätytalolta, missä yli tunnin mittaisessa ohjelmassa annettiin selvityksiä suomalaisten SS-miesten tekemiin julmuuksiin Wiking-divisioonassa.  Ohjelman voi vieläkin katsella sivustolta

https://yle.fi/uutiset/3-10636284

Kansallisarkiston tutkija, prof. Lars Westerlund on selvittänyt suomalaisten SS-miesten mahdollisen osallisuuden juutalaisten ja siviilien surmiin. Siinä kuultiin Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan selostus, jossa lähteinä olivat mukana olleiden suomalaisten SS-miesten muistiinpanot sekä myös muualta, myös Venäjältä saadut tiedot.

Kuulijana oli myös Ilta-Sanomien toimittaja Jouko Juonala, joka on eiliseen lehteen koonnut näitä tietoja. Esimerkiksi 2. heinäkuuta 1941 Pidhorodtsin kylässä suomalaiset SS-miehet ampuivat joukkomurhassa 25-30 ihmistä. Edelleen Kaukasuksella 31. joulukuuta 1942 SS-kapteeni Ladau määräsi suomalaiset ampumaan 7 kyläläistä ja 5 puna-armeijan karkuria.

Mieleen tulee tietysti kysymys, oliko vapaaehtoisten suomalaisten joukossa parkanolaisia. Vapaaehtoisiin SS-joukkoihin ilmoittautui 1408 miestä, joista 76:n päiväkirjat olivat tutkijoiden käytettävissä. Miehistä kaatui 250, katosi 14 ja jatkosodassa kuoli 115. Enää vain 8 suomalaista on elossa. Netistä sota-arkiston tiedoista löytyy kaikkien näiden suomalaisten nimet, mutta pitkässä nimilistassa ei ole kotipaikkoja mainittu. Havaitsin sieltä vain kaksi tuttua nimeä:

Käenmäki Markus, Nachsch 5, stm   ja Tammela Kauko, III N, stm.

Lisätietoa löytyy kuitenkin Tarja-Riitta Evansin kirjasta Semmosta se oli ennen – parkanolaisia elämäntarinoita. Siellä on edesmenneen Markus Käenmäen kirjoitus vuodelta 2006: Saksan SS-joukoissa vuosina 1941 ja 1942. Hän on käyttänyt tukenaan Mauno Jokipiin kirjaa Panttipataljoona, joka myös Areenan lähetyksessäkin mainittiin. Hän mainitsee, että päiväkirjojen pitäminen oli tuolloin Saksassa kiellettyä. Edelleen Markus kertoo, että Parkanosta lähti matkaan hänen lisäkseen neljä muuta vapaaehtoista. (Yksi siis oli mainittu K. Tammela,  kolme muuta on mainittu jo blogissa 43/17.) Tarina on 8 sivua pitkä. Siitä selviää, että Markus joutui juuri Wiking-divisioonaan, johon tuli 420 suomalaista. Kohdassa ‘Juutalaisten kohtelu’ Markus kertoo:

“Mieleeni on erityisesti jäänyt tapaus, jossa minut toisen suomalaisen kanssa määrättiin ampumaan juutalaisia. Heitä oli 24, joukossa naisia ja miehiä. Juutalaiset pakotettiin seisomaan isohkon montun reunalle riviin. Yhtä monta sotilasta määrättiin ampujiksi. Kun me suomalaiset saimme käskyn, emme luonnollisesti voineet siitä kieltäytyä. Jos olisimme sen tehneet, ammuttavia olisi ollut ehkä kaksi enemmän. Valmistauduimme tehtävään hyvin verkkaisesti. Meitä tultiin jo kiirehtimään. Olihan meidän viimein lähdettävä paikalle, mutta onneksemme kaksi innokasta saksalaista oli tarjoutunut meidän tilallemme, ja heidät oli myös hyväksytty. Meitä ei pakotettu ampumaan, ja niin vältimme tuon hyvin ikävän tehtävän.”

Kuten ohjelmasta ilmeni, ovat varmasti muissa ryhmissä olleet suomalaiset joutuneet suorittamaan näitä teloituksia. Lähdeaineistona mainitaan tuon Jokipiin kirjan lisäksi Jukka Tyrkön kirja Suomalaisia suursodassa, SS-vapaaehtoisten vaiheita jääkärien jäjillä.