Puutöiden kurssilla kädet ovat vapaat

Liimapuulevy pitäisi tehdä. Kuvassa puutyöt-kurssin opettaja Reijo Nevanperä ja Pirjo Sirola.

– Paras tunti on kahvitunti, Raimo Nänimäinen veistelee.
Kommentti on vastaus tiedusteluun, mikä saa käymään vuodesta toiseen kansalaisopiston puutyökurssilla. Kahvitunnin lisäksi mainituiksi tulivat monipuoliset koneet, kurssilaisista muodostuva mukava porukka ja se, että seurassa voi puhua vähän löysemmin.
Lisäksi kurssin opettaja Reijo Nevanperä saa kehuja. Nevanperä muistelee, että nyt olisi menossa hänen 13. vuotensa opettajana. Puutöitä on ollut tarjolla innokkaille toki paljon pidempään, jopa vuosikymmenten ajan.
Nevanperä kertoo, että kurssilaiset saavat tehdä vapaasti omia töitään, eikä tähän mennessä ole tarvinnut heille paljoa tekemistä keksiä. Tärkeintä on, että kädentaidot kehittyvät.
– Olen ollut aiemmin oppilaana, ja käynyt esimerkiksi puukkokurssilla. Puu on kuitenkin se juttu.
Puu on hieno materiaali, koska se on yllätyksellinen. Nevanperä sanoo oman suosikkipuulajin olevan koivu. Siinä vetoaa kovuus ja puhtaus. Koivusta saa hyvät pinnat.
Mieluisin puulaji vaihtelee vastaajan mukaan. Martti Pallaste nostaa esille lepän. Hän vertaa sen arvostusta silakkaan.
– Silakkakin on ollut väheksytty, vaikka se on hyvä kala.

Neuvoja konkareilta

Puutyökurssilaiset ovat sen verran konkareita, että 5–6 vuotta kurssille osallistunut Pirjo Sirola kutsuu itseään joukon vihreimmäksi. Hänellä oli viime maanantain tapaamiskerralla työn alla liimapuulevy tasoa varten ja vanhan tuolin entisöinti.
– Se on viides tuoli yhteensä kahdeksasta huutokaupasta ostetusta tuolista.
Sirola sanoo, että kurssilla saa erinomaisia neuvoja. Toisaalta entisöitävistä tuoleista on pohdittu, miten hermot riittävät varsin tiukassa olevan maalinpinnan poistamiseen.
Aikaa ainakin on, sillä yksi kurssikerta kestää puoli kuudesta varttia vaille yhdeksään. Kellon suhteen on silti liikkumavaraa, mikäli jokin työ on pahassa vaiheessa.
Pitkälle iltaan auttaa jaksamaan alussa mainittu kahvi, jota nautitaan aina kello 19. Reijo Nevanperän mukaan kahvituksesta voi syyttää emäntää.
– Ensimmäisellä kerralla alkoi kesken kaiken tehdä mieli kahvia ja päätin ottaa sitä mukaan seuraavalle kerralle. Kotoa tuli käsky tarjota muillekin pullakahvit.