Elettiinpä ennenkin… blogi 9/19

Historian lukupiirin seuraava kirja on Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historia, joka on ilmestynyt viime syksynä.  Kirja on varsin nopeasti luettavissa, siinä on paljon kuvia entisajan esineistöstä. Jonkinlaisena kehyskertomuksessa kirjailijalla on Kakkurin vaarin torppa, joka nykyisin kuuluu olevan kirjailijan kesäasuntona. Torppa on jossakin Sastamalassa, tarkempaa sijaintia ei kirjassa mainita. Kirjailijasta löytyy myös haastattelu Areenasta, joka on tehty 9.11.2018. Sen osoite on

www.areena/yle.fi/1-4530415

Karttahaulla löysin Kakkurilammentien, joka on nykyisen Sastamalan länsiosassa. Se tulee vastaan, kun Laviasta mennään Tampere-Pori -tielle. Ehkä jossain siellä päin voisi olla tuon syrjäisen torpan paikka? Koska syntymäkotinikin oli syrjäisessä paikassa Kurun ja Virtain rajamaastossa, löysin paljon yhtäläisyyksiä lapsuuskotini muinaiseen elämään. Myös valokuvien esineet olivat kaikki hyvin tuttuja. Siellä oli kauhoja, vesimylly, käsinkivet, mortteli, kirnu, lihamylly ja -kirves, kahvimylly ja -paahdin eli brännäri, koivunuija, keritsimet, tuohivirsut, siis etupäässä naisten käyttämiä työkaluja.

Jonkin verran kerrottiin esim. kaskiviljelystä, mutta ei lainkaan siitä, miten vilja puitiin ennen, kun ei ollut puimakoneita. Siis miesten työt olivat jääneet vähemmälle huomiolle. Siitä tulikin mieleeni , miten vanhan ajan riihipuinti savuisessa riihessä oikein tapahtui. Onneksi löysin netistä vanhan kansatieteellisen filmin otsikolla Vetelin elonkorjuu ja riihenpuinti. Siinä on ollut asiantuntijana itse Kustaa Vilkuna ja tuo mykkäfilmi on tehty 1940. Ehkäpä annan osoitteenkin tässä:

www.elavamuisti.fi/aikajana/vetelin-elonkorjuu-ja-riihenpuinti

Tästä elokuvasta näkee, miten korjuutyöt sirpillä ja puinti varstoilla työllisti kaikki kykenevät henkilöt.

Toinen tuoreempi video löytyy Youtubesta otsikolla Viljan puintia vanhaan tapaan Koveron perinnepäivillä 2014. Tässä on selostuskin mukana. Tämä kiinnosti siksi, että kotitalossanikin puitiin vilja riihessä varstoilla niin kauan kuin isoisäni eli. Hän kuoli 1945 ja vasta sen jälkeen hankittiin puimakone, jota pyöritti maamoottori. Muistan lapsuudesta, kun puintipäivänä koko väki hääri puimakoneen ympärillä. Minä oli jokin 4- tai 5-vuotias pikkupoika, jota isoäiti paimensi hieman etäämmällä ladossa, jotta en olisi mennyt lähelle koneita.

Kotitaloni raivaaja oli esi-isäni Juho Juhonpoika, joka sai Suomen Talousseuralta kullatun hopeapikarin 1801 pellonraivauksesta, ojituksesta ja myllyn rakentamisesta. Hän oli raivannut pelloksi maata noin 8 hehtaaria. Silti kaskenpolttoa harrastettiin runsasti vielä 1800-luvulla, koska kaskimaat tuottivat paremman sadon. Koulutieni kulki Kulokasken kautta. Se oli silloin tasaista metsämaata. Suon takana Riihiaholla oli myös kaskimaita. Koska viljan kuljetus suon yli oli mahdollista vain talvella, oli täällä pieni Riihiahon torppa, jossa oli myös riihi syyspuintia varten. Riihen kiuas oli siellä vielä olemassa lapsuuteni aikoina. Vaikka kaskenpoltto kiellettiin itsenäisyyden koittaessa, poltettiin vielä senkin jälkeen kaskia taloon kuuluneessa Seppälän torpassa. Näin kertoo Kurun Historia.

Yksi kaskenpolttaja oli Emanuel-isäntä, joka nälkävuonna 1868 muutti perheineen Parkanon Alaselle. Jostakin olen lukenut, että hän ennen kasken sytyttämistä kiersi alueen kolmeen kertaan ympäri ja luki samalla loitsua, joka esti tulen leviämisen alueen ulkopuolelle. Monenlaisia uskomuksia siis oli ennen ihmisillä. Niistäkin hieman kerrotaan kirjassa. Kirjoittaja viittaa myös Wilhelm Carlssonin kirjaan Entinen Ikalinen vuodelta 1871, jossa myös ihaillaan takamailla asuneita raskaan työn raatajia.

Ehkä jätän entisajat tähän. Paljastan seuraavan blogin aiheen. Koulukirjoissahan on opetettu, että pääsiäinen on kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Kun nyt katsomme allakkaa, sieltä löytyy, että kevätpäivän tasaus on jo ensi keskiviikkona 20.3. tarkemmin klo 23.58, siis pari minuuttia ennen puolen yön. Seuraava täysikuu on heti torstaina 21.3., mikä tarkemmin on klo 3.42. Silti pääsiäinen ei olekaan vielä seuraavana sunnuntaina 24.3., vaan vasta 21.4. Miksi näin, se selviää seuraavasta kirjoituksestani.