Vuosikymmenten jälkeen takaisin kotiseudulle

Kihniöläissyntyinen ja Nerkoolla vuosikymmenet mökkeillyt Matti Niemelä palasi virallisestikin kotiseudulleen ja osti Parkanon keskustasta kerrostaloasunnon. Tärkein valintakriteeri oli näköala Pappilansalmelle.

Kun Matti Niemelä etsi viime syksynä asuntoa Parkanosta, hän kävi läpi parikymmentä vaihtoehtoa ennen kuin tärppäsi. Satakunnankadulla kerrostalossa sijaitsevassa asunnossa viehätti näköala Pappilansalmelle.
Niemelän mielestä järven pitää näkyä.
Uudessa kodissa ei tosin ole vielä juuri asuttu, vaikka Matti Niemelä on ollut syyskuusta asti virallisesti parkanolainen.
– Oli tarkoitus olla talvella keskustassa, mutta olemme olleet melkein koko ajan Nerkoon rannalla kesämökillä, Niemelä kertoo.
Järven läheisyydestä nauttii erityisesti Niemelän puoliso Ulla Terävä, jolle aamu-uinti on aivan ehdoton asia.
Niemelä on omistanut kesäpaikan vuodesta 1976 saakka. Vuonna 1993 rakennettiin uusi mökki sisävessoineen ja muine mukavuuksineen.
Mökki on talviasuttava, joten siellä voi oleskella mihin vuodenaikaan tahansa. Pysyvästi sinne ei silti saa muuttaa, joten oli tarpeen hankkia myös virallinen asunto.

Rehufirma ratkaisi tulevan uran

Pariskunta lähti Hämeenlinnasta, kun iso omakotitalo kävi kahdelle liian suureksi. Ulla Terävä on vielä työelämässä. Hänen työpaikkansa on Tampereen keskustassa, ja hyvät junayhteydet mahdollistavat työnteon myös Parkanosta käsin.
Kihniöstä kotoisin oleva Matti Niemelä asui Hämeenlinnassa yli 40 vuotta. Niemelän näkyvin saavutus on Hyvää Suomesta -merkki, eli suomalaisten tuotteiden Joutsenlippu. Merkki otettiin käyttöön 1993.
Suomen Rehun tiedotuspäällikkönä Niemelä oli tutustunut maatalousministeriön kansliapäällikköön Reino Uroseen ja MTK:n toiminnanjohtajaan Markku Nevalaan. Nämä halusivat käynnistää kotimaisuuskampanjan, jollaisia oli muissakin maissa.
– Muualla kampanjaa vetivät korkea-arvoiset asiantuntijat, mutta Uronen ja Nevala halusivat markkinointimiehen.
Sellainenhan Niemelä oli. Elämä olisi voinut viedä myös muuhun suuntaan, sillä Niemelä on koulutukseltaan Vapaakirkon pastori. Aikomus oli lähteä vielä yliopistoon, mutta työelämä kutsui.
Elettiin 1970-lukua. Niemelän silloinen vaimo Terttu opiskeli Sibelius-Akatemiassa, ja perhekin kasvoi.
Papin palkka ei olisi riittänyt elämiseen.
– Asuimme Kuopiossa, kun kävelin tutun tavaratalonjohtajan puheille ja pyysin, että anna mulle töitä. Menin siitä automyyjäksi ja opettelin muutaman vuoden ajan kaupallista elämää.
Sitten rehufirma Turun Muna etsi piiriedustajaa. Niemelä tuumaa, että rehuteollisuuteen päätyminen ratkaisi hänen uransa, myös Joutsenlippu oli sen tulosta.

Nyt on aika auttaa muiden lapsia

Niemelä on ehtinyt vuosien myös yrittäjäksi ja vaihtuviin projekteihin. Viimeinen tehtävä oli Etelä-Hämeen Osuuspankin hallituksen puheenjohtajuus.
Neljä vuotta eläkkeellä ollut mies ei kaipaa töihin.
– Kun tekee aikansa tarpeeksi, ei ole vaikea luovuttaa.
Toimettomaksi Niemelä ei ole jäänyt. Hän tekee vapaaehtoistöitä muun muassa Etiopiassa sijaitsevan lastenkodin hyväksi.
Matti Niemelä sanoo, että hänellä on aikaa nyt muille lapsille, kun omat ovat jo isoja. Eikä häntä muunlainen vapaaehtoistyö kiinnostakaan.
– Se on kaikkein konkreettisinta, kun voi auttaa lasta, jos voi pelastaa jonkun elämälle.

Matti pärjää ilman koulujakin

Matti Niemelä on syntyisin Ratikylästä suon laidalta pienestä mökistä. Hän lähti kotoa 17-vuotiaana opiskelemaan teologiaa, vaikka oikeastaan hänen ei pitänyt opiskella ollenkaan. Meeri ja Vilho Niemelä patistivat kolmesta pojastaan lukupuuhiin vain Jormaa ja Seppoa.
– He sanoivat, että Matti kyllä pärjää, mutta poikien on käytävä koulua, Matti Niemelä kertoo.
Hän vaikuttaa edelleen ihmettelevän, miksi koulunkäynti ei olisi ollut juuri hänelle tarpeen.
Elämä oli lapsuudessa niukkaa. Mitään ylimääräistä ei ollut, eikä poika saanut esimerkiksi polkupyörää ennen kuin itse tienasi.
Matti Niemelä tietää myös, mitä on kuulua uskonnolliseen vähemmistöön. Ratikylässä ei asunut muita vapaaseurakuntaan kuuluvia.
Lapsuuden päällimmäisenä kokemuksena Niemelällä on silti kiitollisuus.
– Opin, että elämä on kovaa. Vapaakirkon liepeillä opin senkin, että enemmistö ei ole aina oikeassa.

Oppikoulun opettaja loi itsetunnon

Oppikoulussa Parkanossa hän kokee saaneensa elämänsä parhaan kannustuksen. Äidinkielenopettaja Liisa Soikkeli arvosti Niemelän kirjoittajantaitoja, ja tämän jokainen aine piti aina lukea luokan edessä.
Niemelä sanoo, että hänen osaamistaan arvostamalla Soikkeli loi häneen itsetunnon.
– Opettajalla voi olla valtava merkitys nuoren elämään. Kun olen haastavan tehtävän edessä, kuulen edelleen Liisan äänen: ”Kyllä se Matti hyvin menee”.
Ja kuten vanhemmatkin aikanaan sanoivat, Matti on pärjännyt.

Niina Kivioja