Tykitystä, blogi 18/19

Eilen oli Puolustusvoimien lippujuhlapäivä, jonka valtakunnallista paraatia Rovaniemeltä saattoi seurata Ylen areenasta. Samalla oli marsalkan syntymäpäivä. Ohjelmassa kerrottiin, että tämä perinne alkoi, kun marsalkka täytti 75 vuotta vuonna 1942. Paraatia katsellessa huomio kiinnittyi siihen, miten mahtavaksi armeijan tykkikalusto on kehittynyt. On varsin järeitä, omilla koneilla ja telaketjuilla kulkevia massiivisia kanuunoita.

Muistui mieleen oma asepalveluni 1965 Mittauspatterissa. Siellä oli jo muutama oppitunti tykkikoulutusta. Muistan, kun kapteeni Arppola aloitti oppituntinsa piirtämällä liitutaululle tykin kuvan ja selostamalla siitä tykin osia. Silloin jo tuli mieleen ajatus: miksi hän ei vienyt meitä vieressä olevalle tykkihallille ja esitellyt siellä tykkejä.

Alokaskauden jälkeen koulutus jatkui rakennuksen toisessa päässä olevassa tykistön aliupseerikoulussa. Siellä opetusta jatkoi intoa puhkuva luutnantti, joka oli juuri valmistunut koulutuksesta ja aloitti ensimmäisessä työpaikassaan. “Tykkihallin ympäri, mars, mars!”, alkoi ensimmäinen harjoitus. Kun halli oli kierretty, seurasi kysymys: “Mutta mihin ne tykit jäivät? Tykkejä työntäen hallin ympäri uudestaan, mars, mars!” Näitä kanuunoita sentään jaksettiin usean miehen voimalla liikutella, Eniten auttoi se, kun molemmin puolin jotkut väänsivät pyöristäkin eteenpäin. Niissä oli putkimaiset tangot, joista sai hyvän otteen. Niin sitten joskus tykkejä työnnettiin jopa ympäri Mölkkärin tanssilavaakin. Muistan loppuharjoituksen, missä minä sain jaoksen johtajan roolin. Silloin oli vielä hevosia, jotka vetivät tykkejä, miehet marssivat perässä, mutta minä jouduin marssimaan edessä joukon vetäjänä kohti Kuninkaanlähteen seudulla olevaa harjoitusaluetta.

Myös Rovaniemi tuli jo varusmiesaikana tutuksi. Lähellähän on Rovajärven leirialue, jossa tykistön harjoitusammuntoja suoritetaan. Muistelen, että aliupseerikoulun loppuaikoina menimme sinne omalla junalla Niinisalon asemalta. Junaan vietiin omia tykkejäkin mukana. Me aliupseerioppilaat saimme umpinaisen “mullivaunun”, jossa saimme matkan aikana lepäillä lattialla maaten. Leirissä oli telttamajoitus. Haminan reserviupseerikouluun pääsevät joutuivat lähtemään sieltä kesken pois. Olin tässä joukossa ja saimme kyydin asemalle. Ennen junan saapumista tuli sinne kuitenkin lähetti kertomaan, että yhtä meistä ei lähetetäkään RUK:hon. Niin hän joutui palaamaan lähetin mukana takaisin.

Mittauspatterista oli RUK:ssa mukana minun lisäkseni vain  toinen kokelas, josta sitten tulikin sen kurssin priimus. Kun pääsimme RUK:sta, jatkui Mittauspatterissa vielä koulutus valomittauspuolella. Se oli jo enemmän herrasmieskoulua.

Myös isäni, joka oli syntynyt 1903, palveli 1920-luvulla Viipurissa 15 kuukautta kenttätykistökoulutuksessa. Joskus hän kertoilikin Perkjärven leiristä, missä harjoiteltiin ammuntoja. Yksi valokuva on olemassa, missä isäni on uittamassa hevosia järvessä. Talvisodassahan isäni palveli tykinjohtajana Karjalan rintamalla ja jatkosodassa vielä Hangon rintamalla. Kerran muistan hänen ohimennen maininneen, että itse marsalkka tuli kiittämään hänen joukkojaan onnistuneesta saavutuksesta. Tuo paikka ja taistelumenestys ei ole vain jäänyt mieleen.

Muistan, kun vielä 1970-luvulla toin vanhempiani Parkanon markkinoille. Samalla käytin heitä Niinisalossa asti, missä siihen aikaan oli koulun viereisellä mäellä vielä tykistömuseon näyttely. Muistan, kun isäni oli aivan innoissaan, kun sieltä löytyi juuri samanlainen tykki, jota hän oli sodassa käyttänyt, olisiko ollut malli K02.

Isäni jäämistöstä löytyi taskukirja nimeltä Kenttätykistön aliupseerin taisteluopas. Se on painettu vuonna 1935, toimittaneet kenraalimajuri H. Österman ja eversti W. Tuompo. Siinä on 174 sivua. Kappaleiden nimet ovat  I. Kenttätykistörykmentin kokoonpano, II. Taisteluvälineet. III. Joukkojen johtamisperusteet. IV. Jalkaväkiharjoitus. V. Tykkiharjoitus. VI. Suuntausharjoitus. VII. Patteriharjoitukset.VIII. Keskitysammunta. IX. Ratsastus ja ajoharjoitus. X. Ampumatarvikkeet. XI. Ammunta. XII. Tykistön toiminta taistelussa. XIII. Kaasusuojelu. XIV. Sekalaista.

Vilkaistaan vielä kirjasta pari kohtaa: Mitkä ovat tulilajit? Entä ammuntalajit? Ammukset? Kirjasta löytyy vastauksia. Tulilajit ovat kertatuli, vuorotuli, yhteislaukaus ja pikatuli. Ammuntalajit ovat tuli-isku, tulisulku, hävitystuli ja häiritsemistuli. Ammukset taas jaotellaan seuraavasti: kranaatit, srapnellit, kaasuammukset, savuammukset ja erikoisammukset.

Hevosen hoito- ja ratsastusohjeitakin löytyy. Kirjasesta löytyy kaikki komentojen sanamuodot, joita johtajat käyttävät. Tässähän tuota tykitystä jo tulikin 536 sanaa.