Päätoimittajalta: Jousasta ollaan – toimehen tullaan

2000-luvulla on tullut reissattua reikäpallon perässä liikaakin. Tuttuja ovat lukuisat peliareenat ja pitäjät Joensuun ja Vammalan sekä Parkanon ja Pyhtään väliltä. Käynnit Parkanossa ajoittuvat jonnekin 2000-luvun ensivuosikymmenen puoliväliin. Muistikuva on kolkoista rautatievaunuista ja valtatien varren baarissa syödyistä hampurilaisista. Viimeksi mainittu ei muuten olisi jäänyt mieleen, mutta tuolloin syntyi kotipitäjäni sählyseuran toistaiseksi lyömätön ennätys juustohampurilaisten (16) syömisessä.

Karvia ja Kihniö olivat etukäteen liki tuntemattomia. Pontikan osasin yhdistää Kihniöön Kipakan myötä ja sahdin Karviaan taannoisten mestaruuskisojen vuoksi. Lupaavaa, sillä niin pontikalla kuin sahdilla on pitkät perinteet myös kotiseudullani, eli Joutsan seutukunnalla.

 

Viime talvena tuli eteen tilanne, että meidän perheessämme piti alkaa tutustua tähän seutukuntaan perusteellisesti. Yksi ensimmäisistä havainnoista oli Parkanon Parooni. Oikein vekkulia, sillä tällaisia historiallisia hahmoja löytyy kotiseudultani useampia. On Verkko-Hessu, Havuhuuppo, Joutomies sekä kokonainen kansanryhmä Jousan Konut, johon allekirjoittanuttakin on väitetty kuuluvaksi. Joutsassa on myös Köpsiä, mutta ei siitä tämän enempää tässä yhteydessä.

Tarkempi havaintokierros paljasti, ettei Parkano, Karvia ja Kihniö vaikuta ollenkaan köpsemmältä seudulta. Asuntoja on tarjolla runsaasti, rakentamattomia tontteja melko hyvin ja palvelutkin tuntuvat olevan mallillaan. Kansallispuistoja on likellä peräti kaksin kappalein, mikä helpottanee koti-ikävää Päijänteestä, Suonteesta ja Leivonmäen kansallispuistosta. Uimahallia, crossi- ja pump track -rataa jäämme kaipaamaan.

Me joutsalaiset saatamme vaikuttaa välillä hieman konuilta. Onko se sitten hyvä vai huono asia, on aina vastapuolen ratkaistavissa. Tästä huolimatta – tai siitä johtuen – yllätyimme lämpimästä vastaanotosta oikeastaan kaikissa yhteyksissä. Kaupunginjohtajalta tuli jopa tervetulosähke. Luulin, ettei sähkeitä ole enää olemassa.

 

Keväällä vietimme monenlaisia läksiäisiä. Sain lahjaksi kiikkustuolin sekä siihen kauniin ryijyn. Lahjoittaja kertoi, että oli ostanut tuolin aikanaan Tammijärven Mäkitupalaismuseossa pidetystä huutokaupasta. Myyjä oli puolestaan taustoittanut, että keinutuoli olisi tehty 1860-luvulla Parkanon ruustinnalle. Tuon keinutuolin Ylä-Satakunnan toimitukseen, joten se palaa kotinurkilleen.

Läksiäisissä jouduin muuten useampaan kertaan selittämään, että mikä alue Ylä-Satakunta oikein on, kun Pirkanmaatahan se suurelta osin on. Onneksi Karvia sentään on Satakuntaa.

Sinänsä tässä ei ole mitään uutta, sillä samaa on saanut vuosien saatossa selitellä myös Joutsan osalta. Siellä kun ei olla sen enempää hämäläisiä eikä savolaisia, vaan siinä rajalla. Ja jotta tilanne ei olisi yhtään sotkuisempi, niin Joutsa on osa sekä Keski-Suomea että Itä-Hämettä. Onneksi sopiva vastaus on ollut takataskussa:

– Jousasta ollaan, toimehen tullaan!

Jukka Huikko
Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan päätoimittaja.