Museojuna piipahti Niinisalossakin

Ulkomaalaisten rautatieharrastajien viikon kestävällä junareissulla käytiin ajamassa viime lauantaina junarata Parkanosta Niinisaloon ja takaisin

Ulkomaalaisten rautatieharrastajien viikon kestävällä junareissulla käytiin ajamassa viime lauantaina junarata Parkanosta Niinisaloon ja takaisin. Mukana reissulla oli 33 englantilaista, kahdeksan saksalaista, neljä amerikkalaista sekä Sveitsistä ja Tsekistä molemmista yksi henkilö.

Junamatka Niinisaloon kesti noin puolitoista tuntia per suunta. Juna kävi aivan liikennöidyn radan ääripäässä ennen kuin veturi käännettiin toiseen päähän junarunkoa. Ulkomaalaiset rautatieharrastajat olivat koko ajan innokkaina taltioimassa tilanteita kameran kanssa talteen.

Retki oli alkanut jo edellisenä lauantaina. Reitti on kulkenut Tampereelta Kymenlaakson kautta Joensuuhun. Joensuusta reitti jatkui Kainuuseen, jossa museojuna ajeli muun muassa Vartiuksen raja-asemalle. Sitten matka jatkui Ouluun ja edelleen Haaparantaan.

Haaparannasta lähdettiin etelään, koukattiin vielä Vaasan kautta ja sitten Niinisaloon. Parkanosta juna kävi Kaipolassa Jämsässä ennen paluuta Tampereelle. Yhteensä matkakilometrejä tuli hieman yli 3 000.

Retken järjestäjänä toimi rautatiematkoihin erikoistunut brittiläinen matkatoimisto PTG Tours. Museojunan kulusta reissulla vastasi Haapamäen Museoveturiyhdistys. Pääosin kuljettiin Dr12-veturin eli Hurun voimin, mutta matkaa tehtiin myös ratakuorma-auton ja lättähatun voimin.

Seinäjoelta loppumatkalle vaihdettiin Dv16-veturi, joka on sen verran kevyempi, että sillä voitiin liikennöidä Niinisalon rataa. Ulkomaalaisvieraat majoittuivat retken yöt hotelleissa, kun taas junan kulkemisesta vastannut parikymmenhenkinen henkilökunta nukkui junan makuuvaunussa. Mukana oli myös koko matkan ajan ravintolavaunu, jonka järjestelyistä vastasi Haapamäeltä ravintola Juhlatalo Ukko-Pekan väki.

Matkaan osallistuneet Allan Scotson ja Paul Griffin olivat innostuneita viikon reissusta junalla. Briteissä syntynyt, nykyään Savonlinnassa asuva Scotson oli myös ollut mukana suunnittelemassa matkan järjestelyitä.

– On mukavaa, että saamme matkustaa myös rataosilla, joilla harvemmin pääsee normaalisti matkustamaan, miehet sanovat.

Scotson ja Griffin ovat kiertäneet ahkerasti ratoja myös muualla. Brittiläinen Griffin kertoo olleensa hiljattain kolmen viikon reissulla ajamassa ratoja Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Kaksikko kertoi, että tämä ei ollut ihan ensimmäinen vastaava reissu Suomessa, vaan ulkomaalaisia on ollut mukana kahdella aiemmallakin retkellä.

Ehkä jokin vastaava reissu Suomessa voi vielä kenties olla luvassa tulevaisuudessakin ja miehet vihjaavatkin, että radat Kolariin ja Kemijärvelle ovat vielä kokematta.

Viikon reissu oli mielenkiintoinen myös Haapamäen Museoveturiyhdistyksen väelle. Nuoret Valtteri Renfors, Akseli Ylikangas ja Aarni Mäkinen osallistuivat järjestelyihin siten, että Ylikangas ja Renfors vastasivat vaunutekniikasta ja Mäkinen asiakaspalvelusta.

Porista, Kannuksesta ja Jyväskylästä tulleet nuoret etenkin huomasivat ulkomaalaisten vieraiden herrasmiesmäisyyden retken aikana.

– Siinä oli huomattava ero tavallisiin museojunamatkustajiin tai jopa suomalaisiin rautatieharrastajiin nähden, nuoret kertovat.