Päätoimittajalta: Raja se on kerman kestitsemiselläkin

Maan kerma kokoontui heinäkuussa Poriin Suomi Areenaan, josta on muodostunut kiistatta merkittävä yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma. Tapahtuman järjestävät Porin kaupunki ja Mainostelevisio. Tapahtuman ympäriltä on havaittavissa lukuisien osallistujaorganisaatioiden ylläpitämää monenlaista kestitsemistä ja yltäkylläisyyttä sekä tietysti suoraa ja epäsuoraa lobbaamista.

Satakunnan Kansan (17.7.) artikkelit sekä runsas ”hype” tapahtuman ympärillä herättivät pohtimaan, missä sopivuuden raja menee? Esimerkiksi Porin kaupunki kun ei ole pelkkä järjestäjä vaan myös ahkera kestittäjä monien joukossa. Elinvoimayksikön päällikkö Jouko Hautamäki totesi SK:n uutisessa, että lobbauksesta saatua hyötyä on vaikea laskea. Jatko oli mielenkiintoinen: ”Pikku hiljaa se muuttuu lihaksi esimerkiksi valtion investointeina.” Samassa lehdessä oli myös ansiokas kuvaus siitä, mitä kaikkea rahvaallekin oli tapahtumatorilla jaossa.

Päällimmäinen herännyt kysymys oli, mitä kaikkea Porin yössä tapahtuu? Jos valtion investoinneille on tarve, pitää niiden ilmineeraamisen onnistua ilman silmäätekevien kestitystä.

 

Kuntien ympärille on puolestaan kasvanut ja kasvamassa osakeyhtiöiden viidakko. Sähköyhtiöt lienevät perinteisimpiä instansseja, joiden taustalta kuntaomistajat löytyvät. Palveluntuotantannon ulkoistaminen itse tai osin omistetuille yhtiöille koetaan jostain syystä tässä ajassa mielekkääksi. Toki on muunlaisiakin mieltymyksiä.

Kun toimitaan yhtiönä, se mahdollistaa runsaankin vieraanvaraisuuden. Henkilöstön muistaminen on asia erikseen, mutta missä määrin on tarpeellista viedä sidosryhmiä kesäteattereihin, konsertteihin tai muihin vastaaviin? Etenkin, jos kyse on julkisesta palvelutehtävästä tai puhtaasta tukitoiminnosta. Tuloksena on herkästi hyvä veli -verkostoja ynnä muuta kiitollisuuden velkaa.

Paljon on poliitikoista kiinni, missä määrin tällaista toimintaa hyväksytään tai avataan ulospäin. Jämäkällä konserniohjeistuksella on mahdollista vaikuttaa. Hyvänä pohjana toimisi erillinen ja ajantasainen ohje vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista. Salamyhkäisyys ei kuulu yhteisten varojen käytön ympärille.

 

Yksityiset yritykset toimivat vapaammin kuin julkiset tahot. Niitä ohjaa omistajiensa mandaatti ja tavoitteet. Kaukana ovat toivottavasti ne ajat, kun liikesuhteita solmittiin miesten kesken saunojen lauteilla, monenlaisten muistamisten, jopa lahjusten vauhdittamana. Kaikkien muistissa ovat takavuosien vaalirahakohu sekä Nuorisosäätiön jupakka, jota ratkotaan edelleen. Järjestäytynyt rikollisuus pyrkii sekin kietoutumaan liike-elämään.

Itse asiassa monet modernit yritykset ovat laatineet tarkkoja ohjeistuksia henkilöstölleen siitä, miten kumppaneita voi tai ylipäätään saa muistaa. Tämä on hyvä ja kannatettava kehityskulku, jota julkinen sektori voisi seurata. Julkisuuden paine estää myös tehokkaasti ylilyöntejä. Mahdollinen mainehaitta on erityisesti yrityksille kiusallinen. Toki lainsäädäntöä tarvitaan, jotta puuttuminen on mahdollista.

Jukka Huikko

Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan päätoimittaja.