Retki Virroille, blogi 26/19

Eilen oli taideyhdistys Umbran retki Virroille useihin näyttelyihin. Lähdin vaimoni seuraksi matkalle, vaikka Virrat onkin varsin tuttu paikka.

Synnyinkotini Kurussa kuului alkuaan Virtain kappeliseurakuntaan, kunnes vasta vuonna 1868 muodostettiin Virtain ja Kurun kunnat. Esimerkiksi entisen parkanolaisen kansanedustajan Iivari Alasen syntymäkunnaksi on kirkonkirjoissa merkitty Virdois, hän oli nimittäin syntynyt kotitalossani Kurun Lammilla 1863.

Virrat on ainoa kunta, jolla on monikollinen nimi, sinne on Parkanosta matkaa 60 km. Matkasimme kuitenkin vielä 20 km pohjoiseen päin, kunnes tulimme Killinkoskelle, mikä on Hämeen pohjoisin kylä. Siellä on Killinkosken Wanha Tehdas, joka on monipuolinen ja suosittu nähtävyys. Vanha P.G. Holmin (myöh. Inka Oy) nauhatehdas on kuuluisan arkkitehdin Josef Stenbäckin suunnittelema tehdasrakennus, jonka vanhimmat osat ovat valmistuneet v. 1908 ja kuuluvat suojelukohteisiin. Siellä sanotaan käyvän kesäisin yli 20 000 matkailijaa.

Matkaseurueesta oli suurin osa kihniöläisiä, vetäjänä oli Jorma Matikainen, joka tietenkin johdatti joukon alkajaisiksi Wanhan tehtaan Kuppilaan aamukahville. Sitten parin tunnin ajaksi joukko hajaantui eri kohteisiin. Niitä olikin runsaasti tarjolla.

Into-keskus esitteli Nyströmin kulttuurisuvun vaiheita ja virtolaissyntyisen kuvaaja I.K. Inhan elämää. Jatkuvasti pyörivät videot esittivät havainnollisesti vanhoja asioita.  Muita kohteita oli runsaasti:

Nauhateollisuusmuseo, jossa koneita, esineitä, nauhanäytteitä ja valokuvia.

Kamerataivas – Suomen Kameramuseo  (jäi valitettavast näkemättä).

Josef Stenbäck ja Killinkoski -näyttely. Stenbäck on suunnitellut Killinkosken puukirkon sekä rakennuksia.

Taidegalleria nimeltä Killin Kalleria, erikoinen kaksitasoinen näyttelytila.

Nostalgiset lelut -näyttely, osa Rita Halttusen nukke- ja lelukokoelmaa.

Parturi-kampaamomuseo ja VPK:n palokalustonäyttely jäivät väliin.

Kirpputorihalli ja Kirjakirppu sekä Vanhojen opetustarvikkeiden näyttely, vilkaistiin vain ohi kulkien.

Taiteilija Marjaliisa Pitkärannan näyttelytila sen sijaan kiinnosti Varpua, joka on kerännytkin suuren määrän Pitkärannan kortteja. Hän esittelikin: tuo on kokoelmissa, ja tuo ja tuo…

Killinkosken Tehdasmyymälä vielä tarjosi Nauhala Oy:n tuotteita mukaan vietäväksi.

Sitten tulikin jo kiire seuraavaan kohteeseen. Kuvataiteilijalla Pirkko Sisko Syrjäsellä oli kotigalleria Meijeritiellä, jossa hän esitteli omaa tuotantoaan. Kerrostalon kellari ja portaikkotila oli täynnä hänen akvarellejaan. Hän vei myös pieneen asuntoonsa, joka samoin oli ahdettu tauluja täpötäyteen.

Matkalla ruokailuun ehdimme vielä käväistä Helmien talossa, jossa oli 10-vuotis-juhlanäyttely. Tätä paikkaa sanottiin koruntekijöiden aarreaitaksi. Siellä minulle tuli vain mieleen saksan koulukirjan lause: Man darf nicht Perle für Schweine werfen!

Sitten jo nälkä kurnikin, mutta oli lyhyt matka Perinnekylässä olevaan Mikontaloon juhlalounaalle. Mikontalo mainostikin, että viikonloppuisin juhlitaan perinteisellä hämäläisellä pitopöydällä kaikin herkuin. Herkkuja olikin todella pöytä täynnä. Erityisesti miellytti tuttu imelletty perunalaatikko, jota piti oikein hakea hieman lisääkin. Hinta 16,50 ei tuntunut miltään näiden herkkujen rinnalla. Maukasta kotiruokaa on täällä valmistettu jo 26 vuoden kokemuksella. Mikontalo on rakennettu Jalasjärvellä v. 1892. Se on saanut nimensä taidetakoja Mikko Haapsalon mukaan. Talon vieressä onkin muutamia Haapsalon veistoksia.

Paluumatkalla poikkesimme vielä hengähtämään kylläisenä erikoiseen Matias-kappeliin. Siellä Irma Helimäki kertoili paikan historiaa. Kappelin rakennushankkeen valmistelu kesti peräti 26 vuotta ja rakennus valmistui v. 2009. Erikoisena alttaritauluna on n. 3 m x 5 m kokoa oleva lasi-ikkuna, josta avautuu kaunis rantamaisema. Rakennus on saatu akustisesti hyvin toimivaksi ja siellä pidetään juhlatilaisuuksia alle 40 hengelle.

Sää suosi matkaamme. Sadekuuro osui paluumatkalla Kihniön ylle, mutta jo Parkanossa paistoi aurinko.