Päätoimittajalta: Sähkökeskustelu kestää hudit, toimenpiteet ei

Sähkön siirtohintojen nousu on konkretisoitunut tasolle, joka tuntuu kansalaisten kukkarossa erityisesti maaseutumaisilla alueilla. Vastapainoksi toki on saatu säävarmaa verkkoa. Ja lisää rakennetaan kiivaasti vielä vuosia.

Kehitys on ollut taajaan esillä julkisuudessa. Heinäkuussa elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) ampui Yleisradion haastattelussa (30.7.2019) kovilla. Hän väitti, että sähköverkkojen yksityistäminen oli huti, joka johti tuolloin hintojen kovaan nousuun.

Kulmuni oli haastattelussa monessa kohtaa oikeassa, mutta myynnin rinnastaminen hintojen nousuun oli paha huti. Hän viitannee kauppaan, jolla Fortum myi sähköverkkonsa Carunalle 2013. Fortum toki on valtio-omisteinen, mutta osakeyhtiö siinä missä muutkin. Unohtaa ei sovi sitä, että sähköverkoista kolmeneljäsosaa oli muiden tahojen omistuksessa.

Toki verkkojen pitämisessä välillisesti julkisomisteisina voi pitkällä tähtäimellä olla puolensa, mutta nyt nähdyn hintojen nousun kanssa myynnillä ei siis ole merkitystä. Sitä selittävät muut tekijät.

Kulmunin lipsautus on kuitenkin vain yksi esimerkki monista vastaavista, joita julkisuudessa on piisannut liikaa. Kun tähän yhdistetään vielä kaikkien ryhmien harrastama poliittinen öyhkääminen, on tavallisen kansalaisen vaikea muodostaa mielipidettään asiassa.

 

Hintojen nousun taustalla on eduskunnan päätös vuodelta 2013. Tuolloin asetettiin rajat sähkökatkojen pituuksille, nostettiin korvauksia sekä asetettiin verkkoa parantavien toimien takarajaksi 2028.

Miksi näin? Taustalla olivat 2010-luvun alun myrskyt, jotka katkoivat sähköjä laajoilta alueilta. Sähkökatkoja oli toki ollut aina, mutta yhteiskunnan riippuvuus sähköstä oli kasvanut.

Asetetut tavoitteet oli mahdollista saavuttaa vain suurilla, normaalin uusimisvauhdin ylittävillä investoinneilla. Asiaa seuranneille hintojen nyt koettu kehitys ei siis ole yllätys.

Osa sähköverkkoyhtiöistä lobbasi aktiivisesti takarajan höllentämisen puolesta, ja jokunen yhtiö sellaisen luvan saikin.

 

14. elokuuta Suur-Savon Sähkö -konsernin toimitusjohtaja Markus Tykkyläinen julkaisi blogin, joka on paljon puhuva. Tykkyläinen penää nopeita ratkaisuja. Muun muassa kaikkien yhtiöiden takaraa pitäisi ensinnäkin siirtää ja laskea eräitä kriteerejä maalla. Lykkäys esimerkiksi estäisi urakointimarkkinoiden ylikuumenemisen ja sitä seuraavan romahduksen.

Lykkäyksen myötä nähtäisiin tarkemmin mistä ja milloin maaseutu tyhjenee. Näin vältettäisiin turhia investointeja. Tämä on ollut sähkökeskustelun tabuja.

Tykkyläisen blogi on sisällöltään sellainen, jota sähkökeskusteluun on kaivattu: faktoja ja perusteltuja esityksiä. Maamme kärkipoliitikkojen olisi syytä lukea se.

Kyse on useasta miljardista eurosta, jotka maksatetaan pääosin kansalaisilla. Keskustelu kestää kyllä hudit, mutta maaseutumaisten alueiden elinvoimalle tämä huti seurannaisvaikutuksineen voi olla tyrmäävän kohtalokas.

Jukka Huikko

Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan päätoimittaja.