Suuri suru koitti 90 vuotta sitten

Höyrylaiva Kuru upposi 90 vuotta sitten. Museovirasto/ Historian kuvakokoelma

Oi Näsi, surun surkean, min saatoit rannoillesi, kun Kuru-laivan kaatumaan, sa vaadit rinnoillesi!

Tämä säkeistö löytyy kappaleesta nimeltään Muistolaulu Höyrylaiva Kurun järkyttävästä uppoamisonnettomuudesta. Lauantaina 7. syyskuuta tulee 90 vuotta täyteen Suomen pahimmasta sisävesillä tapahtuneesta turmasta.

Syyskuun 7. päivä 1929 oli sekin lauantai. Koko syyskuun ensimmäinen viikko oli ollut tuulinen, mutta onnettomuuspäivänä pauhasi varsinainen myrsky. Monet laivat olivat peruuttaneet matkansa.

Tampereen Mustalahden satamasta Näsijärvelle oli kuitenkin suunnannut jo Ylöjärvi, ja satamaan oli juuri saapunut Ruovesi. Molemmat olivat Kurua pienempiä aluksia, ja laiva lähtikin liikkeelle aikataulun mukaisesti kello 15.15. Kello 15.20 Tarjanne aloitti matkansa.

Kurun noin 150 matkustajan ja miehistön joukossa olivat parkanolaiset Juho ja Hulda Maria Kauppila. Heidän pojanpoikansa Mikko Kauppila kertoo heidän olleen käymässä Tampereella, jossa Kauppilan isä ja tämän kaksi sisarusta työskentelivät.

– Isoisä lienee pitänyt kiirettä, kun oli rukiin puintiaika. Siksi he kai lähtivät matkaan hieman kehnommallakin säällä, Kauppila arvelee.

Siilinkarin lähettyville ehdittyään Kuruun iski kolme hyökyaaltoa. Laiva kääntyi kyljelleen ja katosi veteen nopeasti. Onnettomuusajaksi on arvioitu 15.26 perämiehen pysähtyneen kellon mukaan.

Laivalla olleista pelastui vain 22 henkeä. Moni noin 136–138 uhrista upposi Kurun mukana. Aamulehti julkaisi maanantaina 9.9.1929 etusivullaan nimilistan kadoksiin joutuneista.

Listalta löytyivät myös Juho ja Hulda Maria Kauppila.

Paljon saattajia

Suurin osa menehtyneistä löydettiin Näsijärvestä sukeltajien avulla ja naaraamalla. Etsinnät lopetettiin syyskuun lopussa, jolloin kateissa oli vielä kuusi henkeä.

Kuolleille järjestettiin suuret joukkohautaukset Tampereella, Länsi-Teiskossa ja Kurussa, jonka pitäjäläisistä menehtyi yli 40. Kurulaisten surujuhlan päivä oli sunnuntai 22. syyskuuta, jolloin haudattiin 38 onnettomuuden uhria.

Samana päivänä Juho ja Hulda Maria Kauppila haudattiin Parkanon hautausmaalle. Silloisista lehdistä ainakin Vaasa, Uusi Aura, Uusi Aika ja Herättäjä kertoivat tilaisuudesta.

Kirjoitusten mukaan vainajia oli saattamassa satoihin noussut ihmisjoukko. Hautausmaalla lauloi kuoro, ja puheen piti lääninrovasti Tommila.

Tommila kertoi, kuinka Parkanoa oli pienen ajan sisällä koitellut useampi äkkijyrkkä turma. Ennen Kurun onnettomuutta oli Tampereen elokuvateatteri Imatran palossa vuonna 1927 kuollut yksi seurakuntalainen, ja juhannuksena 1928 Parkanon kirkkoon iskeneen salaman myötä menehtyi kolme ihmistä.

Tilaisuudessa laulettiin yhteisesti Titanic-hymni, jota veisattiin ilmeisesti muissakin onnettomuuden uhrien hautajaisissa. (juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Museovirasto/ Historian kuvakokoelma

Menneisyys muistettava

Juho ja Hulda Maria Kauppilan kuoleman takia Mikko Kauppilan isä muutti takaisin Aurejärven kotitilalleen huolehtimaan nuorimmista sisaruksistaan. Sittemmin isä kaatui talvisodassa.

Kauppilan mielestä on tärkeää muistaa menneisyyden tapahtumat, ja Kurun onnettomuus nousee mieleen näin syksyisin. Hän kertoo käyneensä tiistaina (3.9.) Museo Milavidassa Näsilinnassa katsomassa juuri avautuneen valokuvanäyttelyn haaksirikosta. Lisäksi Kauppilan tyttäret ovat aikeissa osallistua Kurussa pidettävään muistojuhlaan.

– Välillä pitää muistella ikäviä asioita ja lisätä tietoa. Olen sotaorpotoiminnassa mukana siksi, ettei enää tulisi lisää sotaorpoja. Vaan eivät ihmiset taida koskaan oppia.

Lähteet: Kansalliskirjaston Sanomalehtiarkisto, Kärkönen Orvo: Näsijärven murhenäytelmä, Laitinen Erkki: Kurun historia 1919–1985, Niemelä Jari: Höyrylaiva Kurun haaksirikko 1929.