Tällä laitteella lehtokotiloiden keräys käy siististi

Parkanolainen Jukka Pentti on kehittänyt kotilokeräimen.

Sateiden tultua ovat lehtokotilot ryömineet näkösälle kesäisistä piiloistaan. Parkanon keskustan alueella niitä löytynee pihoista jokaisella asuntoalueella. Kiusankappaleita voi torjua ainoastaan keräämällä ne ja tuhoamalla.

Jukka Pentti ryhtyi keräämään kotiloita, kun kaikki naapuritkin niin tekivät.

– Lehtokotilo on semmoinen eläin, minkä minäkin saan juoksemalla kiinni, hän nauraa.

Käsin poimiminen tuntui kuitenkin hankalalta ja sottaiselta, joten Pentti kehitti poimintalaitteen tai oikeastaan menetelmän. Siihen kuuluu vanha litran pakasterasia, johon sähkömies taivutti tukevasta alumiinisesta sähköjohdosta kahvan ja teippasi kiinni. Kokonaisuuden täydentää keppi, jolla kotilot tuupataan rasiaan tai ravistellaan, jos ne ovat puussa.

– Ei tarvitse kumartua niin paljon kuin käsin poimiessa. Sitä paitsi pienimmät kotilot ovat vain nuppineulan pään kokoisia, eihän niitä maassa edes näe eikä pensaistakaan yksitellen jaksa nyppiä.
Pienimpiä kotiloita Jukka Pentti koputtelee keräimeensä puiden ja pensaiden lehdiltä. Sateen jälkeen ne ovat lehden päällä, mutta siirtyvät auringonpaisteessa lehden alapinnalle.

– Erityisesti ne tuntuvat tykkäävän siperianhernepensaasta. Pieniä kotiloita voi olla yhdellä lehdellä toistakymmentäkin.

Litran keräin täytyy Pentin mukaan nopeasti. Siitä hän kippaa ne 10 litran kanisteriin ja panee korkin kiinni. Sinne ne menehtyvät. Pentti arvelee keränneensä tänä kesänä kotiloita noin 20 litraa omasta pihastaan.

Keräys on tuottanut tulosta

Lehtokotiloiden vastaista taistelua Parkanossa johtanut kaupungin puistotyönjohtaja Elisa Simola on myös saanut Jukka Pentin keräimen testikappaleen ja ihastunut siihen.

– On kätevää, ettei tarvitse koskea kotiloon käsin.

Simola haluaa kuitenkin tappaa kotilot saman tien, joten hän tipauttaa ne pulloon, jossa on etikkavettä. Sekoitussuhde on puolet väkiviinaetikkaa ja puolet vettä. Surmatut kotilot hän heittää sekajätteisiin, joten ne päätyvät lopulta poltettavaksi.

Taistelu ei ole ollut turhaa, sillä raportit kertovat kotiloiden vähentyneen joiltakin alueilta, joissa niitä on aiemmin ollut paljon. Kokonaan niitä tuskin pystytään hävittämään.

– Kaikki mitä saadaan kerättyä pois on plussaa. Tehokkain aika on alkukesällä, mutta se mitä tehdään nyt syksyllä parantaa tietysti myös ensi kesän tilannetta.