Lukupiiri, blogi 29/19

Historian ystävien lukupiirin aiheena on Olavi Paavolaisen kirja Synkkä yksinpuhelu. Siksi on paikallaan katsoa hieman Wikipediasta tietoja tästä kirjailijasta.

Olavi Paavolainen syntyi Kivennavalla Karjalassa 1903 ja kuoli Helsingissä 1964. Hän oli kirjailija, toimittaja ja runoilija. Jo 1920-luvulla hän oli mukana uusia aatteita ihannoivassa Tulenkantajat -ryhmässä. Vuonna 1933 asenne muuttui poliittiseksi, toisinaan hän ihaili Neuvostoliittoa, välillä taas natsi-Saksaa. Vuonna 1936 häneltä ilmestyi Saksan matkan jälkeen teos Kolmannen valtakunnan vieraana. Hän vastusti kuitenkin rotuoppia ja kansalliskiihkoa. Vuonna 1938 ilmestyi Risti ja hakaristi, jossa myös arvosteltiin fasismin ihailua. Vuonna 1939 hän aloitti Venäjän matkan, kun sai sinne viisumin Hella Vuolijoen avustuksella.

Paluumatka tapahtui Istanbulin ja Ateenan kautta, mistä jatkuukin kerronta Synkän yksinpuhelun lyhyemmässä 599-sivuisessa versiossa. Hän pääsee Ranskaan, siltä miinakenttien läpi Göteborgiin ja lopulta syyskuussa Turkuun. Talvisodan vaikeat vuodet puuttuvat kirjasta, hän oli päämajan propagandaosastolla ja haavoittui Mikkelissä tammikuussa 1940.

Kirja jatkuu, kun Paavolainen kesäkuussa 1941 kutsutaan palvelukseen Vilppulaan, jossa muodostetaan päämajan tiedotuskomppaniat. (Kirjassa on vain lyhenne TK.) Hän antaa kirjassa kuvan, että yhteistyöllä Saksan kanssa ja Suur-Suomi-aatteella ei olisi luottamusta, hän on niihin nähden epäilevällä kannalla. Hän kävi lyhyillä tiedusteluretkillä rintamalla, vieraili Issakan vankileirillä. Elokuussa 1941 Paavolainen siirrettiin vanhan rajan tuolle puolen Tsalkiin, josta hän sai uutta pontta kirjoittamiselle. Hän keräsi Sakari Pälsin kanssa karjalaista esineistöä Kansallismuseoon. Huhtikuussa 1942 tuli käsky palata Mikkelin päämajaan “lihapatojen ääreen”. Hän pääsi seuraamaan kansainvälistä lehdistöä sotasensuurin ohi.

Kesällä 1942 hän työsti teoksen Karjala – muistojen maa. Se oli minullakin esillä edellisessä lukupiirissä, missä käsiteltiin Karjalaa. Paavolainen osallistui kesällä 1944 saksalaisten järjestämään juhlaan, jossa saksalaiset upseerit kertoivat avoimesti senhetkisen sotatilan ahdingosta. Aselevon alkaessa sai hän tehtäväkseen luonnostella aselepopäiväkäskyä.

Synkkä yksinpuhelu ilmestyi 1946. Se jakoi kuilttuurimaailman ja poliittiset piirit kahtia. Isänmaalliset tahot arvostelivat kirjaa ja sitä puolustivat vasemmistolaiset. Teoksen vastaanotto sai Paavolaisen vetäytymään kirjoittamisesta. Vasta vuonna 1960 Paavolainen sai Eino Leinon palkinnon ja Otava ryhtyi julkaisemaan teoksia. Urho Kekkonenkin kannusti viestillä: “Pane tuulta puseroon ja lopeta kirjallinen hiljaisuutesi.” (Kirjassa Paavolainen oli usein moittinutkin Kekkosta nimimerkillä Pekka Peitsi olevista kirjoituksista.) Lopulta 1962 Paavolainen sai Pro Finlandia-mitalinkin.

Mitäpä kirjasta vielä löytyisi?

S. 83 mainitaan, että AKS-läinen sotilaspastori Heiskanen on kadonnut Enson lähellä. (Heiskanenhan kirjoitti Parkanon pappilassa kirjan Kenttäpappina Kollaalla.)

S. 207 mainitaan, että 14.5.42 kuunneltiin Antti J. Rantamaata, rintamiemme hurmahenkistä pappisvierailijaa. (Rantamaa muistetaan siitä, että hän aloitti saarnaansa Parkanon kirkossa salaman iskiessä torniin.)

S. 228 mainitaan: A.J. Rantamaa esiintyi kirjallisuusarvostelijana Helsingin Sanomissa (asia koski juuri Heiskasen teosta Kenttäpappina Kollaalla.) Ihmetellään pappien halua saada omin käsin laukaista tykkejä saadakseen kokea, miltä vihollisen tulittaminen tuntuu.

S. 279 on Pekka Peitsin lause: “pääasia, että ryssiä vain tapetaan mahdollisimman paljon”.

S. 291 on karjalaisten rukous: “Herra varjele meitä AKS-läisiltä” (AKS = Akateeminen Karjala-seura)

S 305 on Hitlerin lauseita: 1940 “Olemme voittaneet.”, 1941 “Tulemme voittamaan”, 1942 “Meidän täytyy voittaa”, 1943 ” Emme tule antautumaan”.

S. 314 vielä saksalaisvastainen vitsi aiheesta, kun Rommel perääntyi Afrikasta: “Kun kello meneen eteenpäin, se sanoo tik-tak. Kun Rommel menee taaksepäin, se sanoo tak-tik.”

PS. Huomasin, että tarkempaa analyysia löytyy sivustolta areena.yle.fi  hakusanoilla ‘Olavi Paavolaista etsimässä’, erikoisesti jaksot 7 ja 8.