Päätoimittajalta: Mediaa ahdistellaan joka suunnasta

Viikonloppuna maamme päälehti Helsingin Sanomat julkaisi suuren ilmoituksen, jonka takana oli Hongkongin hallinto, eli Kiina. Maailmanlaajuinen kampanja oli vastaus elokuiselle vastaavalle, jossa hongkongilaisryhmä FreedomHKG pyysi tukea kaupunkilaisille Hongkongin hallitusta vastaan.

Kuten tähän päivään kuuluu, sai Hesari melkoisen ryöpytyksen sosiaalisessa mediassa ja osin tiedotusvälineissäkin. Lehden kolumnistina huhtikuussa aloittanut Ilkka Kivi kertoi lopettavansa kirjoittelun “propagandajulisteen” vuoksi. MTV kertoi, että Kiven omalla sivullaan tekemän Facebook-julkaisun saama “palaute on ollut lähes yksinomaan kiittävää”. Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) liittyi hänkin kritisoijiin.

Hesari ei jäänyt toimettomasti. Päätoimittaja Kaius Niemi kävi sunnuntaina Twitterissä huolellisesti läpi julkaisupäätöksen. Niemi kertoi lehden arvioivan mainosten julkaisemisen aina mainostajasta riippumatta ja samoja periaatteita käyttäen. Mainos ei esimerkiksi sisältänyt harhaanjohtavaa tietoa. Julkaisupäätökseen ei liittynyt sekään, mitä mieltä lehti on mainoksen sisällöstä. Pääkirjoituksissa ja uutisissa Helsingin Sanomat on käsitellyt Kiinan toimintaa riippumattomasti, myös ongelmia.

 

Vastaavia tapauksia ilmenee lähes viikoittain. Tuoreimmasta poikkeuksellisen tekee, että se koski ilmoitusta. Tavallisesti arvioinnin kohteena on journalismi.

Huolestuttavinta ilmiössä on, että ymmärrystä asioiden tarkasteluun eri näkökulmista ei aina enää löydy. Tällaisia ulostuloja näkee rivikansalaisten ohella jopa sivistyneiksi oletetuilta, merkittävissä asemissa toimivilta henkilöiltä. Jos artikkeli ei miellytä omaa ajatusmaailmaa, syntyy yhä herkemmin hyökkäys tiedotusvälinettä kohtaan, eikä suinkaan debatti. Mielipidekirjoituksen ja uutisen eroa ei aina ymmärretä, eikä ilmeisesti aina halutakaan. Omassa sosiaalisen median kuplassa voi kokea olevansa asiassa jalosti oikeamielinen. Häiriötekijät blokataan ulos keskustelusta.

Näitä hyökkäyksiä tapahtuu poliittisesti niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltä. Myös monet eturyhmät ovat aktiivisia. Ääripäiden ääni korostuu.

 

Tiedotusvälineillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia riippumattomasti, edistää dialogia sekä käsitellä vaikeita aiheita seuraamuksia pelkäämättä. Myös lehtien jämäköille kannanotoille on sijansa. Keskusteluissa on hyvä olla mukana kaikissa kanavissa.

Oleellista on myös itsekritiikki. Esimerkiksi Suomessa valtamediat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle, Yleisradiota myöten. Valitettavasti tämä näkyy välillä myös sisällöissä. Tepsivä lääke olisi tarkastella asioita useammin ja pysyvästi Kehä III ulkopuolelta. Eri näkökulmien samanaikaista käsittelyä olisi syytä sitäkin lisätä.

Paikallislehdet eivät ole välttyneet tyrskyiltä. Itse asiassa pienissä kunnissa ja kaupungeissa erilaiset vaikuttamis- ja jopa painostusyritykset ovat olleet tosiasia vuosia. Niissä demokratian toimivuus ja sananvapaus ovat yhä useammin yksin paikallislehtien harteilla.

Jukka Huikko

Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan päätoimittaja.