Metsäntutkimusta on tehtävä metsän keskellä

Eira-Maija Savosen omassa kotipihassa kasvaa koivussa pakurikääpä. Entinen tutkija ottaa kantaa Luken suunnitelmiin lopettaa tutkimustoiminta Parkanossa ja sanoo, että metsäntutkimusta tulee tehdä luonnon keskellä.

Eläkkeellä oleva metsäntutkija Eira-Maija Savonen on pahoillaan Luonnonvarakeskuksen aikeista lopettaa tutkimustoiminta Parkanossa.

– Se on ihan suurta typeryyttä. Ei viisasta ollenkaan, jos näin saa sanoa. Olen sitä mieltä, että tutkimusta tekevien ihmisten on oltava luonnon keskellä.

Metsäntutkimuksen siirtäminen kaupunkeihin aiheuttaa sen, että aina on varta vasten lähdettävä muualle metsään. Parkanossa luonto on käden ulottuvilla. Luontoon pääsee jopa omassa pihassa, kuten Savonen, joka asuu omakotitalossa isolla metsäisellä tontilla.

Savonen on tehnyt pihametsikössään myös kasvatuskokeita. Metsälehmuksen taimien juuriin on ympätty tryffelisientä. Eräästä koivusta löytyi pakurikääpä, josta on otettu tutkimusta varten näytteitä myös muille tutkijoille.

Parkanossa on ollut hyvä työyhteisö

Eira-Maija Savonen aloitti uransa Metsäntutkimuslaitoksella Helsingissä vuonna 1980. Jo tätä ennen hän kiersi kesäisin tutkimustöissä ympäri Suomea. Pääkaupungissa Savonen kyllästyi siihen, että luonnon rauhaan päästäkseen piti aina lähteä johonkin kauemmas. Parkanoon Savonen tuli töihin vuonna 1986.

– Olen Raition Hannun kanssa jutellut, että parhaat vuotemme olemme olleet Metlalla, Savonen toteaa.
Hannu Raitio työskenteli Metlan Parkanon tutkimusaseman johtajana 1996–2004 ja sitä ennen parin vuosikymmenen ajan tutkijana.

Vuodet olivat hyviä sekä tutkimuksen kannalta että työkavereiden ansiosta. Parkanossa oli tiivis, keskusteleva yhteisö. Luonteva tapaamispaikka oli tutkimusaseman ruokasali, jonne kokoontumista syömään ja kahville Eira-Maija Savonen kutsuu “omaksi metsäakatemiakseen”.

– Keskustelu oli avointa. Työtä selkeytti, kun sai peilata päässä vellovia ajatuksia toisten ajatuksiin. Samalla pysyi ajan tasalla siitä, mitä työkaverit ovat tekemässä.

Savonen jäi eläkkeelle keväällä 2017.

Yhteistyötä tehdään asemien välillä

Parkanon tutkimusaseman hyvin tunteva Savonen korostaa Metlalle rakennetun talon sopivuutta käyttötarkoitukseensa.

– Täällä on valmis tutkimusasema, jossa on hyvä laboratorio ja toimivat tilat. On tuhlausta, jos varta vasten tutkimukseen rakennettu talo jätetään käyttämättä, hän sanoo.

Tutkijoiden siirtymistä esimerkiksi Otaniemeen perustellaan Savosen mukaan paremmilla laboratorioilla ja välineistöllä. Savonen toteaa kuitenkin, että ei millään asemalla ole kaikkia mahdollisia laitteita, koska ne ovat kalliita. Sen sijaan asemat ovat tehneet yhteistyötä.

Parkanossa otetut näytteet voidaan valmistella täällä ja lähettää sitten mitattaviksi toiselle tutkimusasemalle, jos omassa talossa ei tarvittavaa laitetta ole. Samaten muualta voidaan lähettää näytteitä Parkanoon.

Jos Parkanon tutkimuksen lopettamissuunnitelmissa on ajateltu paikkakunnan syrjäisyyttä ja pienuutta, tämä ei Savosen mukaan ole rajoittanut ainakaan kansainvälistä yhteistyötä. Osa ulkomaisista tutkijoista on ollut vallan innoissaan päästessään luonnon helmaan.

Omista huoneista avokonttoriin?

Parkanon aseman hyviin puoliin lukeutuu väljyys. Jokaisella tutkijalla on ollut oma huone ja työrauha. Näin ei välttämättä ole muualla.

– Esimerkiksi Viikin toimipisteessä on avokonttorityylisiä tiloja, joissa työntekijöillä ei ole vakituista paikkaa.

Omia tavaroita kuljetetaan kärryssä mukana sinne, missä sattuu olemaan tilaa, Eira-Maija Savonen kuvailee.
Hän ihmettelee, että tällaisia tiloja suositaan. Monissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että avokonttori ei toimi keskittymistä vaativissa tehtävissä.

– Miksi ei näitä toisten tutkijoiden tuloksia oteta tutkimuslaitoksessa huomioon?

Lue myös:

YS 10.10.2019: Entinen Metlan ylijohtaja katsoo kehitystä haikeudella