Laivuri Hellsten, blogi 33/19

Olen jo viime vuonna blogissa 7/18 kertonut hieman vaimoni isoisästä, joka oli laivuri Kaarlo Hellsten. Siinä jo kerroin, että kun hän tuli toimineeksi 40 vuotta laivapäällikkönä v. 1934, sai hän Pohjola-laivassa pidetyssä juhlassa palkinnoksi taulun, jossa hän komentaa uutta laivaa Näsijärvi II:ta, jonka hän oli saanut hallintaansa 1931. Tuo taulu on nykyisin vaimoni Varpun talossa Mäkiviinikankadulla.

Tulee mieleen, että kun hiljattain edesmennyt rehtori Heikki Pentti vieraili viime vuonna viimeistä kertaa tuolla vaimoni talolla, hän kysyi juuri tuosta taulusta. Hän ei tuntunut tietävän lainkaan, että siinä oli vaimoni isoisä, vaikka hän oli juuri laatinut sukututkimustakin vaimoni esi-isistä. Huomasinkin myöhemmin, että tämä henkilö puuttui kokonaan hänen tutkielmastaan. Ehkä tämä johtui siitä, että sama Rafael-nimi esiintyy sekä vaimoni isällä että isoisällä.

Vaimoni isä oli metsäteknikko Rafael, syntynyt 1899 Teiskon Humppilassa. Sukunimi olikin aluksi Humppila, joka sitten 1903 muuttui Hellsteniksi perheen muutettua Tampereelle. Vielä sukunimi muuttui muotoon Hartto 1926. Silloin oli vallalla pyrkimys muuttaa ruotsalaisia nimiä suomalaiseen muotoon. Parkanosta viran saatuaan Rafael Hartto otti puolisokseen leskeksi jääneen Martta Siltalan. Heidän lapsiaan olivat Varpu ja Aimo. Rafael kuoli 1978.

Vaimoni isoisä taas oli laivuri Karl Rafael Humppila, s. 1868 Teiskon Humppilassa, muutti siis nimensä Hellsteniksi 1903 ja kuoli Ylöjärvellä 1942.

Kuuntelin juuri vaimoni vanhoja kasetteja, joissa 1913 syntynyt Mikko Niininen muistelee elämäänsä Näsijärven höyrylaivoilla. Nauhoitus on tehty v. 1993. Poimin sieltä niitä kohtia, missä hän kertoilee Karl Rafael Hellstenistä. Tässä joitakin sitaatteja:

“Rosenlevin omistama vanha Näsijärvi oli lauttahinaajana edelleen Muroleen ja Tampereen välillä, kävi joskus se myös ylävesilläkin. Näitä valkokylkisiä hinaajia olivat Murole, Aure, myöhemmin Visuvesi, Neptun, Ukko ja Näsijärvi. Siinä olikin poikanöösillä arvailua, mikä siellä menee. Näsijärvi-laivassa oli iso kone, joka söi paljon höyryä. Kerrotaan, että siinä oli suhteellisen pieni kattila, joten puuta paloi paljon. Lämmittäjä, joka poltti paljon puuta, oli hyvä, se tiesi, että silloin on ollut höyryä riittävästi. Päällikkö, Kaarlo Hellstenin tiedetään joskus kovilla vastatuulilla sanoneen, vaikka laiva jo seisoi melkein paikallaan tuntikausia koneen käydessä silti täysillä ja joku huomautti, että onpas kova vastatuuli, äijä meinas, että onhan se tyynen veroista. Hellsten oli Näsijärven kipparina 40 vuotta, lopetti vuonna -34. (Vuodet 31-34 siis Näsijärvi II;ssa.) Hänestä on monia tarinoita. Hänellä oli iso nenä. Hän aina kouraisi sitä, kun sanoi jotain. Esim. Visuveden talon yläpuolella oli Kaivoksen talon pellolla suuri sonni. Hellsten kouraisi nenäänsä ja sanoi: on siinä sentään aikamoinen lihakasa.

Tunsin monia sen ajan laivamiehiä, esim. lämmittäjinä Koivulan veljekset Muroleesta, Järvisen Seeti Ruovedeltä, ja kansimiehinä Lauri Nevalainen, Elo Mäkinen, Hermanni Keko. He kertoivat hupaisia juttuja: jos sattui olemaan pyhänseutu ja kun laiva sai lautan Tampereelle ja joku sanoi, että jäätäis tänne pyhäksi, nuoria miehiä kun olivat. Hellsten sanoi vaan ‘maalle ne muutkin menee’, ja jos joku haluaa jäädä, niin kyllä jäädä voi, ei täällä pakoiteta olemaan, mutta se tiesi sitä, että työmaa siinä meni. Se oli siihen aikaan hyvä potti, kun sai esim 6 kk pestin laivaan kohtalaisella kuukausipalkalla ja usein vielä yhtiö järjesti talvityömaankin. Näinhän kävi minullekin aikanaan.

Eräs laivan mies meni laivakouluun ja tuli samaan laivaan takaisin. Hellsteniltä oli kysytty, että minkäslainen laivuri siitä sitten tuli. Hellsten totesi: No, oppihan se laskemaan, paljonko oli vettä Muroleen kanavan porttien välissä. Siis noin 30 kertaa 7,5 kertaa 3 kuutiota. Tällaista pirullista ironiaa se päästeli.

Olimme v.-31 koeajolla Tampereella, Into-laivan kanssa. Satama oli niin täynnä, että olimme Näsijärvi-laivan rinnalla. Kohta piti lähteä kummankin koeajoon, mutta varrottiin herroja. Hellsten katseli Näsijärven tyhjennyspumppua, joka nousi konehuoneesta. Siinä oli useita messinkisiä heloja ja lämmittäjälle kuului näiden kiillotukset. He eivät olleetkaan kiillottaneet niitä. Hellsten ärähti: heitä nyt edes pomppasi sen päälle, ettei herrat näe – niin kuin ne niitä olisivat katsoneet, mutta hänen täytyi aina piruilla jostakin.

Tämä vanha Näsijärvi jäi pois -31 ja Hellsten siirtyi Näsijärvi II:een. Sanoivat, että hän nuortui 10 vuotta. Olihan kakkonen voimakas ja toista kuin vanha laiva. Siinä oli 211 hevosvoimaa ja kattilassa kaksi tulipesää, joten höyryä sai. Hän oli neljä kesää vielä siinä kipparina.

Nevasen Lauria höntitettiin, kun hän tuli vanhaan Näsijärveen täkkimieheksi joskus -20-luvulla. Vanhat äijät sanoivat, että sinun on ostettava pirtua ja tarjottava kipparillekin. Lauri osti ja vei pullon kahvipöytään. Hellsten katsoi pahasti ja sanoi: ‘Vai sellainen mies meille nyt tuli’. Mutta kun selitin, että sellainen täällä on tapa, hän sanoi: ‘No tehdään sitten punssit, mutta muista, että se jää tähän.’ Äijät nauroivat partaansa.”

Voin myöhemmin palata näihin muistelmiin muiden lähdekirjojen pohjalta. Kannattaa katsoa netistä www.nasijarvi2.fi