Päätoimittajalta: Suljetut kokoukset voisi siirtää pääosin historiaan

Kunnankamreereilla pitää juuri nyt kiirettä, kun talousarvioita laaditaan ensi vuodelle. Julkisesta keskustelusta on käynyt ilmi kuntatalouden haasteet. Vaikka valtiovallan peukaloinnilla on oma rootelinsa käsillä oleviin haasteisiin, niin keskustelusta usein unohtuu se tosiasia, että myös paikallisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa merkittävästi talouteen. Tässä ajassa keskeinen kysymys on, kykeneekö kunta uudistumaan kuten sen pitäisi?

Uudistuksien tarpeesta keskustellessa unohtuu joskus myös ydinkysymys: haetaanko uudistuksilla taloudellista tehokkuutta, eli säästöjä, vai muuten järkevämpää toimintatapaa? Molemmille on tilausta. Viimeksi mainitusta oiva esimerkki ovat pienten kuntien monitoimivirkamiehet. Talouspaineissa luodut vakanssit alkavat monesti olemaan vastuualueiltaan jo liian laajoja.

 

Talousarvio syntyy yleensä perinteisin menoin. Yksittäisen kuntalaisen vaikutusmahdollisuudet ovat kovin kapeat. Tuntemuksen jakaa myös moni rivivaltuutettu, vaikka heillä on vaikuttamisen kanavia oman ryhmän, iltakoulujen tai vaikka lautakuntakäsittelyn kautta. Ryhmien linjapuheet kuullaan budjettikokouksessa, kun käsillä on enää muodollinen hyväksyminen.

Uusi kuntalaki on mahdollistava. Tätä kunnat hyödyntävät luvattoman vähän. Vähälle huomiolle ovat jääneet myös uuden kuntalain tavoitteet demokratian keinojen ajantasaistamisesta ja vahvistamisesta. Valtuustojen videoinnit ja torikokoukset ovat kyllä hyvä alku, mutta vaikutuksiltaan vain näennäisiä.

 

Talousarvio on kuntien ja kaupunkien merkittävin vuosittainen asia. Siinä päätetään, miten asukkaiden varoja käytetään. Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen olisi hyvä aloittaa juuri budjetista.

Yksi ratkaisu olisi, että talousarvioissa siirryttäisiin menettelyyn, jossa jo jopa lomakauden jälkeen virkamiesjohto julistaisi oman talousarvioesityksensä. Tämä esiteltäisiin valtuustossa, jossa kuultaisiin sitten ryhmien linjapuheet. Tästä edettäisiin lautakuntiin ja lopulta hallituksen kautta takaisin valtuustoon.

Prosessissa voisi kuntalaisille ja myös kunnassa toimiville yhteisöille tarjota jatkuvan kommentoinnin mahdollisuuden sekä muutosesitysoikeuden. Viimeksi mainitun jopa siten, että lautakuntien olisi pakko käsitellä muutosesitykset. Saattaa kuulostaa hurjalta, mutta nykyteknologia tekee kaikesta tuosta helppoa.

 

Yksi kummallinen reliikki kunnallisessa demokratiassa ovat suljetut lautakuntien ja kunnan- tai kaupunginhallitusten kokoukset. Olen toiminut aikanaan muun muassa kunnanhallituksen puheenjohtajana ja kokemukseeni pohjautuen ei-julkista käsittelyä vaativia aiheita oli kokouksissa esillä vain hyvin harvoin.

Aivan hyvin kokouksia olisi voinut siis olla seuraamassa kunnan asukkaat joko paikalla tai videon välityksellä. Tällainen kehitys olisi todellinen askel kohti avointa yhteisten asioiden käsittelyä.

Jukka Huikko

Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan päätoimittaja.