Kurun ja Runebergin muistoja, bl. 37/19

Sain vuoden alussa Kurun perintömökkini myytyä. Mökki oli 1954 erotettu Kurun Hainarin tilasta Matti Kaakkolammille kiinteistönä Rinne 4:8. Vuonna 1971 tilan omistajiksi tulivat vanhempani Heikki ja Iina Lammi, jotka olivat myyneet osuutensa Lammin tilasta, olivat muuttaneet Tampereelle ja halusivat kesäpaikan Kurusta. Vuonna 1991 mökki siirtyi minun haltuuni. Tilalla oli venevalkamaosuus Näsijärvelle 300 m päähän, jonne johti 4 m leveä tie.

Rantatien olin kunnostanut hyvään kuntoon ja nimitinkin sitä Runebergin poluksi, koska Runeberg Ruovedellä asuessaan usein tuli polkua pitkin tapaamaan Suomen sodan vänrikkiä, Karl Gustav Polvianderia, joka asui saman polun varressa lähellä Hainarin virkataloa. Polvianderin tytär souti Runebergin Näsijärven yli ja näin matka Ruovedelle lyheni. Polvianderista tuli Runebergille Vänrikki Stoolin esikuva ja hänen tupansa on nykyisin Vänrikki Stoolin tupana lähellä Kurun keskustaa Hoppasojalla.  Rantatietä koiran kanssa pyöräillessäni tuli usein mieleen Runebergin säkeet: “Ken mua seuraa retkelle nyt Näsijärven rannalle…”

Muistona mökiltä löysin vihkosen Runeberg – Kuru vuodelta 1956. Sen olivat toimittaneet Tauno Peltomäki ja Juhani Nuotto. Siinä on luku: Kuru – Runebergin ‘lintuisa kappeli’. Seuraava luku kertoo: Keihäslahden rantamaisemat Maamme-laulun innoittajina. Kerrotaan, että kun Runeberg oli palaamassa Polvianderin luota, pyysi hän kyytimiestä pysäyttämään hevosen Hoppasojan sillalle. Hänen kerrotaan huudahtaneen ruotsiksi joitakin tulevan Maamme-laulun alkusäkeitä. Edelleen on kaksi kuvaa Hainarinlahden rannasta ja idyllisestä rantapolusta. Runebergin sotatarinoihin liittyy ‘Matkamiehen näky’, jonka kerrotaan tapahtuneen Salinkallioilla lähellä Mäkelän taloa Riuttasilla. Vielä on otteita Hirvenhiihtäjistä, joka ilmestyi 1832. Siinä mainitaan ‘Kurun urhea Matti’, joka ilmeisesti oli Pyydysmäen torppari Matti Hietala (s. 1801). Kirjailija Tauno Peltomäki oli Hietalan jälkeläinen 4. polvessa.

Tuo muistojulkaisu on saanut sopivan jatkon, kun 2009 Tuulikki Sillanpää-Janssen julkaisi kirjan Vänrikin tarina. Se on 280-sivuinen teos, jossa on paljon valokuvia ja lisätietoa Polvianderista. Kirjaa ei taida olla Parkanon kirjastossa, mutta kaukolainana sen toki saa. Tuskin parkanolaiset edes tietävät, että Runeberg vieraili myös Aureen Kuirinlahden ja Lannettan  taloissa, jotka siihen aikaan kuuluivat Kurun kappeliseurakuntaan.

Katsotaanpa sivuja 135-139, miten Runebergin teos Hirvenhiihtäjät  (Elgskyttare) on saanut alkunsa. Runeberg teki Polvianderin kanssa metsästysretkiä Kurun Pyydysmäen ratsutilan maille. Talon isäntä Juha Pyydysmäki oli juuri ampunut 16. karhunsa, jonka nahka oli kuivumassa tallin päätyseinällä. Polviander kertoi Runebergille tästä isännästä. Hirvenhiihtäjissä onkin Kurun urhean Matin kertomus karhunkaadosta keihäällä. (Runeberg muutteli nimiä.) Sitten runo kuvaa hirvenajoa. Sellainen tapahtui 1825 marraskuussa Nygårdin kartanon mailla (nykyinen Palhoniemi). Kartano oli vuodesta 1814 ollut laamanni Nils Idmanin omistuksessa .(Hän omisti Tampereella myös Hatanpään kartanon, mutta oli ostanut Palhoniemen metsästysmajaksi.)  Hirvenajot olivat kartanon jokavuotisia tapahtumia, joihin osallistui kartanon torppareita ja Idman itsekin. Kyseessä oli salametsästys, joka tuolloin epäonnistui, mutta Runeberg kertoo runoelmassaan edellisvuoden metsästyksestä, jonka tuloksen oli 4 hirveä.

Hirvenhiihtäjissä on myös kuvaus kihlajaisista Kurun urhean Matin ja Heloposki Hennan välillä. Kirjasta selviää, että pitkällä rekimatkalla Hainarilta Aureeseen, Kuirinlahden kruununtorppaan, jossa asui sokea sotavanhus Josef From, Runeberg ja Polviander joutuivat myös läheiseen Lannettan taloon, jossa Runeberg näki kihlajaiset. Lannettan talossa oli menossa vanhimman tyttären ja Saksan talon pojan iloinen kihlajaisjuhla, jossa myös vieraili uhtualainen laukkukauppias Hokkis-Pekka. Runebergin runoelmassa hän on nimellä Ontrei, joka sai skandaalin aikaan antamalla upean kihlasilkin morsiamen harteille. Siitä tuli yleisön joukossa kohina, kumman miehen morsianta tässä juhlitaan.

Samanlaisia ‘laukkuryssiä’ on ollut talon tyttären ryöstäjänä Kurussa muuallakin. Omissa sukututkimuksissani on selvinnyt, miten myös Uhtualta tullut laukkuryssä Simo Wasilinpoika Mitrofanoff ryösti puolisokseen kotitalostani Lammilta 1906 isoisäni sisaren Selman. He ottivat suomalaisen sukunimen Kaukoniemi ja muuttivat jonnekin Virroille. Heidän 10 lastaan siis olivat isäni serkkuja, joista tiedän vain nimet. Itsellänikin on siis tuntemattomia pikkuserkkuja.

Mainitut talot Kuirinlahti ja Lannetta olivat silloin Kurun taloja. Vasta 1925 Lannetan kinkeripiiri siirrettiin Parkanoon. Kurun kirkonkirjoista 1822-29 löytyi tuo sotilas Josef From kummasakin talossa asuneena. Nimi on kuitenkin yliviivattu, koska From kuoli jo 1815. Kirkonkirjojen tiedot ovatkin hieman sekavia. Niistä huolehti Kurun kappalainen Isak Polviander, joka oli Karl Polvianderin isä. Hän hoiti virkaa 1807-1835.

Hirvenhiihtäjät ilmestyi 1832, mutta Runeberg aloitti sen kirjoittamisen jo 1826, kun hän lähti Ruoveden Ritoniemestä opiskelemaan Turun Yliopistoon. Hän on itse kertonut: ” V. 1826 aloitin Hirvenhiihtäjät, mielessä lämpimät muistot niistä ihanista seuduista ja yksinkertaisista, mutta vakaista ja hartaista ihmisistä, joiden keskellä olin elänyt kaksi edellistä vuotta.”

Vielä vuonna 1833 Runeberg kävi Kurussa tapaamassa vänrikki-ystäväänsä tuoden hänelle tuon uutuuskirjansa, ja vielä myöhemminkin kesällä 1837.  – Vänrikki Stoolin tarinoiden osat ilmestyivät 1848 ja 1860. Vänrikki kuoli 1876 ja hauta on Kurun vanhalla hautausmaalla.