Olen menettänyt molemmat pikkuveljeni kymmenen kuukauden sisällä. Markku nukkui pois viime vuoden lopussa ja Pauli lokakuun lopussa. Molemmat vei syöpä.
Veljeni olivat todella taitavia käsistään – olivathan he maailman parhaaksi lentokonepuusepäksi mainitun Tapani Ala-Rämin poikia. Olen heille molemmille kiitollinen avusta, jonka sain perustaessani hoitoloita Poriin, Helsinkiin ja Turkuun. Vuonna 1986 Jämijärveltä ostamassani maatalossa, jota siskoni Tiina perheineen nykyään asuu, on vahvasti näkyvissä veljieni ja isämme käden jälki.
Markku syntyi Jämillä 1953. Varhaislapsuus kului Jämin kankailla leikkien, ja naapurin toisen lentokonepuusepän pojasta Jarmosta tuli elinikäinen ja paras kaveri "Julle". 1960-luvun alussa perheemme muutti omaan taloon lähelle Kauppilan koulua, ja siellä Markkukin sai aloittaa koulutiensä.
Markulla oli taipumus ihan pienestä pitäen joutua kaikenlaisiin havereihin, ja 19-vuotiaana hän ajoi mopolla auton alle vammautuen niin, että vapautui armeijasta.
Ensimmäinen työpaikka oli tietenkin Jämillä, jossa puu oli jo paljolti vaihtunut lasikuituun. Tehdaskin muutti keskustaan isompiin tiloihin. Lentokoneiden lisäksi valmistettiin muun muassa linja-autojen koreja, mastoja ja isoja säiliöitä muun muassa Nesteelle.
Ajan myötä Markku allergisoitui niin hartsille, että joutui vaihtamaan alaa. Hän opiskeli Tampereella työkaluvalmistajaksi, mutta alan töitä ei ollut tarjolla. Jämijärven kunnalle hän teki muun muassa kiinteistöjen korjaustöitä ja Niinisalon ratsastajille rakennustöitä.
Elämänkumppaninsa Virpin Markku löysi 1980-luvun lopulla, ja pari asui Ikaalisissa kymmenkunta vuotta. He ostivat lapsuudenkotimme Jämijärveltä vuonna 1998, ja siellä Virpi asustaa edelleen, nyt vain kissat seuranaan.
Julle-ystävä muistelee monenlaisia hauskoja tapahtumia vuosien varrelta. Parhaita muistoja on se, kun he yhdessä aina sorsastuksen alkaessa kiersivät ympäri Mertiöjärveä. Kimppalottoa tehtiin joka viikonloppu viimeiseen asti, vaikka Jullekin asui työnsä vuoksi 10 vuotta Porissa.
Pauli syntyi omassa kodissamme 1965. Olin silloin 14-vuotias ja otin äidillisen otteen pieneen veljeeni, joka tummine kiharoineen valloitti kaikkien sydämet. Pauli kävi Kirkonkylän koulua, vaikka välillä oleilikin muualla – kerran sytytti metsäpalonkin, koska halusi nähdä ihailemansa paloauton. Paulin metkut kertoivat korkeasta älykkyystasosta.
Asevelvollisuutensa poika suoritti sivarina Tikkakosken paloasemalla – kuinkas muuten. Paulikin työskenteli isämme lujitemuovitehtaalla. 1980-luvun lopulla hän teki ja asensi keittiökalusteita Masan Puussa Porissa ja asui Leena-siskon luona Reposaaressa.
Äitimme kuoli vuonna 1991, ja lapsuudenkodistamme tuli kolhoosi, jossa asui kolme lähisuvun jäsentä puolisoineen, yksi vauva, isä, Markku, Pauli ja viisi koiraa, joista osa greyhoundeja. Paulin lempiharrastus oli koirien kasvatus, ja hän saavuttikin voittoja nopealla "Rynkyllään".
Vuosi 1998 muutti Paulin elämän, kun Mari tuli kuvioihin. Jämijärvellä syntyi vuonna 2000 Mira-tyttö, jonka kummitätinä saan ilokseni olla. Parkanossa syntyi Niko-poika vuonna 2002.
Avasin keväällä 2000 ison kirpparin Parkanoon, ja Pauli tuli sinne töihin. Perhe muutti Parkanoon, josta he ostivat oman kodin vuonna 2002. Pauli kävi myös rakennusalan koulun sekä kurssit hitsauksesta. Hän työskenteli metsähommissa ja teki kiinteistöalan huoltotöitä.
Keväällä 2011 avasin taas mieheni kanssa kirpparin Parkanoon ja Pauli tuli meille töihin. Hän oli erittäin pidetty asiakkaiden keskuudessa, koska oli aina valmis palvelemaan pienissäkin asioissa. Viimeiset vuotensa Pauli oli JK-kirpparilla ja jatkoi töitä viimeiseen jaksamiseen asti.
Marja "Marra" Ala-Rämi
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.