Eläm­me edel­leen hy­vin eri­kois­ta ai­kaa. Luu­lim­me jo, et­tä tämä vi­rus oli­si väis­ty­mäs­sä pik­ku­hil­jaa. Nyt on kui­ten­kin to­det­tu jäl­leen uu­sia hel­pom­min tart­tu­via ko­ro­na­vi­rus­muo­to­ja. Tämä ra­joit­taa edel­leen elä­määm­me huo­mat­ta­vas­ti.

Mi­ten sinä hyvä lu­ki­ja­ni olet ko­ke­nut tä­män eri­koi­sen ajan?

Olen poh­ti­nut elä­mää mo­nel­ta kan­til­ta. Joi­ta­kin lä­hei­siä on siir­ty­nyt ajas­ta ian­kaik­ki­suu­teen­kin. Edel­li­ses­sä kir­joi­tuk­ses­sa­ni ker­roin erääs­tä sa­fa­ris­ta lä­het­ti­to­ve­ri­ni kans­sa Tan­sa­ni­as­sa. Nyt tuo ys­tä­vä, työ­to­ve­ri on muut­ta­nut tai­vaan ko­tiin.

Tu­lee aja­tuk­siin, mitä tämä elä­mä on, mitä se tar­jo­aa mi­nul­le. On ai­ka py­säh­tyä, ai­ka miet­tiä. On­ko mei­dän vai­kea py­säh­tyä, hil­jen­tyä. Jo­kai­nen meis­tä on elä­nyt hy­vin eri­lai­sen elä­män. Tuo elet­ty elä­mää hei­jas­tuu ai­na jol­lain ta­paa myös tä­hän päi­vään.

Kun Nel­son Man­de­la va­pau­tet­tiin 27 vuo­den jäl­keen van­ki­las­ta, hän tuli hy­myi­le­vä­nä kirk­ko­jen maa­il­man­neu­vos­ton vie­raak­si. Hän nou­si pu­hu­jan pai­kal­le ja va­ka­voi­tui: ”Kii­tän Ju­ma­laa teis­tä, et­tä ru­koi­lit­te puo­les­ta­ni kaik­ki nämä vuo­det. Ker­to­kaa maa­il­man ym­pä­ri kii­tok­se­ni.” Hä­nel­lä ei ol­lut kat­ke­ruut­ta.

Nel­son Man­de­la pää­si kou­luun yh­den lä­he­tys­työn­te­ki­jän avus­ta­ma­na. Näi­den us­kon nais­ten ja mies­ten us­ko ja teot elä­vät yli hau­dan. ”Ju­ma­la on vie­rail­lut luo­nam­me”.

Nämä sa­nat jäi­vät elä­mään tuon ti­lai­suu­den jäl­keen­kin. Man­de­la kuo­li 2013.

Täs­sä on jo­tain sa­no­maa meil­le­kin. Vaik­ka oli­sim­me ko­ke­neet to­del­la vai­kei­ta asi­oi­ta elä­mäs­säm­me tai ko­em­me juu­ri täl­lä het­kel­lä, ei kat­ke­roi­du­ta. Se jäy­tää mei­tä, vie voi­ma­va­ro­ja ja vie elä­mäs­täm­me ilon ja ta­sa­pai­non.

27 vuot­ta van­ki­las­sa on to­del­la pit­kä ai­ka ih­mi­sen elä­mäs­sä. Nois­sa mais­sa olo­suh­teet van­ki­lois­sa ovat tosi sur­kei­ta.

Sana sa­noo: Ju­ma­la pu­huu ta­val­la ja toi­sel­la. Oli­si­vat­ko nämä ajat ja ti­lan­teet Ju­ma­lan pu­het­ta meil­le. Py­säh­dy­tään miet­ti­mään, mikä on sie­lum­me tila tä­nään.

JoB 34:21: Sil­lä hä­nen sil­män­sä val­vo­vat ih­mi­sen tei­tä ja hän nä­kee kaik­ki hä­nen as­ke­leen­sa. Jos as­ke­lee­si vie­vät pois­päin Ju­ma­las­ta, py­säh­dy, mie­ti! Ju­ma­la odot­taa si­nua avo­sy­lin, et­tä kään­nyt hä­nen puo­leen­sa. Kaik­ki on val­mis­ta. Jee­sus so­vit­ti ris­til­lä syn­tim­me ja hän an­taa an­teek­si, kun sitä hä­nel­tä pyy­dät. Jos koet kat­ke­ruut­ta, si­nua on koh­del­tu vää­rin, an­na an­teek­si. Elä­mä­si pai­no­las­ti ke­ven­tyy.

Elä­mä on to­del­la elä­mi­sen ar­vois­ta. Ol­laan toi­vo­rik­kaal­la mie­lel­lä.

Siu­naus­ta ja va­loi­saa tu­le­vai­suut­ta si­nul­le.

Ar­mi Ta­ka­la

Par­ka­non Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta