Ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­maa ei kir­kon mo­ni­ää­ni­syys har­mi­ta. Se hän­tä jos­kus har­mit­taa, et­tä mo­ni­ää­ni­syys tun­tuu häi­rit­se­vän niin mo­nia. Luo­ma muis­tut­taa Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon ole­van mel­kein nel­jän mil­joo­nan jä­se­nen yh­tei­sö, jo­hon ku­luu vä­keä lai­das­ta lai­taan. Sei­nät ovat le­ve­äl­lä ja kat­to kor­ke­al­la, ja hän myön­tää yh­tei­sen lin­jan löy­tä­mi­sen ole­van vä­lil­lä haas­teel­lis­ta. Ark­ki­piis­pa täh­den­tää­kin kir­kon hen­gel­lis­tä yk­seyt­tä: mo­ni­ää­ni­syy­den kes­kel­lä on vain yk­si ää­ni, jota seu­ra­ta ja kuun­nel­la.

– Se on Kris­tuk­sen ää­ni. Kas­te yh­dis­tää mei­tä.

Mo­ni­ää­ni­syy­den li­säk­si kirk­koa haas­taa ta­lous. Seu­ra­kun­ta­ta­louk­sia on rei­lut 200 ja seu­ra­kun­tia noin 300. Kir­kon mää­rit­te­le­mät krii­sik­ri­tee­rit muun mu­as­sa mak­su­val­miu­den, ali­jää­män ja ne­ga­tii­vi­sen vuo­si­kat­teen osal­ta täyt­tää kym­men­kun­ta seu­ra­kun­taa. Kau­pun­gis­tu­mi­nen ve­tää vä­keä maa­seu­dul­ta, ja ve­ro­ra­ho­jen tur­vin toi­mi­vat seu­ra­kun­nat ovat jo mo­nel­la alu­eel­la jou­tu­neet re­a­li­soi­maan omai­suut­taan.

Ark­ki­piis­pa to­te­aa pai­nei­ta seu­ra­kun­ta­lii­tok­siin ole­van, mut­ta lii­tok­sia ei tu­li­si hä­nen mie­les­tään ra­ken­taa pel­käs­tään ta­lou­del­lis­ten lu­ku­jen va­ras­sa. Myös toi­min­nal­li­set hyö­dyt ovat mer­ki­tyk­sel­li­siä.

– Ai­em­min kir­kos­sam­me oli iso­ja emä­seu­ra­kun­tia ja etäi­syy­det oli­vat pit­kiä. Sit­ten tuli ano­muk­sia ra­ken­taa kirk­ko­ja myös pie­nem­piin yh­tei­söi­hin, mikä myö­hem­min joh­ti kap­pe­li­seu­ra­kun­tien it­se­näis­ty­mi­seen. Nyt olem­me taas ti­lan­tees­sa, et­tä seu­ra­kun­nat ovat pai­koin liit­ty­mäs­sä suu­rem­piin yk­si­köi­hin. Meil­le tut­tu ti­heä seu­ra­kun­ta­ver­kos­to voi ol­la vain vä­li­ai­kai­nen vai­he, Luo­ma poh­tii ja huo­maut­taa kir­kon pai­kal­li­sen toi­min­nan ole­van oleel­li­sin­ta, vaik­ka se ta­pah­tui­si kool­taan suu­rem­mis­sa seu­ra­kun­nis­sa.

– Kir­kon elä­mä to­teu­tuu en­nen kaik­kea pai­kal­li­sel­la ta­sol­la ja juu­ri sitä tu­e­taan kirk­ko­hal­li­tuk­ses­sa ja tuo­mi­o­ka­pi­tu­leis­sa. Kyn­nys lo­pul­li­sel­le va­lo­jen sam­mut­ta­mi­sel­le pi­tää ol­la to­del­la kor­ke­al­la. Niin kau­an kuin pai­kal­lis­ta elä­mää on, siel­lä on ol­ta­va pai­kal­li­nen seu­ra­kun­ta.

Maa­seu­tu­pap­peus oli unel­ma

Kir­kol­la hän ko­kee ole­van tu­le­vai­suu­des­sa­kin tär­keä roo­li osa­na yh­teis­kun­taa. Haas­teek­si Luo­ma nos­taa kir­kon vies­tin ta­voit­ta­vuu­den, sil­lä mo­nel­le suo­ma­lai­sil­le kirk­ko voi ol­la lii­an tut­tu: osal­la on seu­ra­kun­nan toi­min­nas­ta mie­li­ku­va il­man oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta.

– Olem­me kas­va­neet kult­tuu­riin, mis­sä kris­til­li­sel­lä us­kol­la on vah­va roo­li. Se voi jos­kus es­tää nä­ke­mäs­tä pin­nan al­la ole­vaa mo­ni­puo­li­suut­ta ja hen­gel­lis­tä rik­kaut­ta. Us­kon kir­kon sa­no­mal­la ole­van pal­jon an­net­ta­vaa myös heil­le, jot­ka et­si­vät hen­kis­tä si­säl­töä elä­mään­sä. Kir­kol­la on tär­keä roo­li kuun­te­li­ja­na ja läs­nä­o­li­ja­na­kin. Esi­mer­kik­si di­a­ko­ni­a­työl­lä on täs­sä tär­keä teh­tä­vä. Vah­vuu­tem­me on erit­täin kou­lu­tet­tu ja am­mat­ti­tai­toi­nen hen­ki­lö­kun­ta sekä laa­ja va­paa­eh­tois­ten jouk­ko. Me seu­ra­kun­ta­lai­set olem­me toi­nen tois­tem­me lä­him­mäi­siä. Sitä em­me saa unoh­taa, ja sii­tä kir­kon pi­tää muis­tut­taa.

En­nen kaik­kea ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma ha­lu­aa, et­tä seu­ra­kun­nat ovat lä­hel­lä ih­mi­siä ja hei­dän ar­ke­aan. Sii­hen Luo­ma it­se­kin pyr­ki aloit­ta­es­saan 1980-lu­vul­la en­sim­mäi­ses­sä pap­pis­vi­ras­saan Pe­rä­sei­nä­jo­el­la.

– Maa­seu­tu­pap­peus oli unel­ma­ni. Seu­ra­kun­ta on tär­keä pai­kal­li­sen iden­ti­tee­tin muok­kaa­ja, muo­dos­ta­ja ja yl­lä­pi­tä­jä.

Sa­maa hän sa­noo pai­kal­lis­leh­dis­tä. Ark­ki­piis­pa ar­vos­taa kor­ke­al­le pai­kal­lis­leh­dis­sä teh­tä­vää työ­tä ja ko­ros­taa leh­den mo­niu­lot­teis­ta mer­ki­tys­tä.

– Ko­ke­mus omal­ta työ­u­ral­ta­ni yh­teis­työs­tä pai­kal­lis­leh­tien kans­sa on pel­käs­tään myön­tei­nen. Pai­kal­lis­leh­ti on seu­ra­kun­nal­le luon­te­va tapa ja mah­dol­li­suus ol­la läs­nä paik­ka­kun­nal­la asu­vien elä­mäs­sä ja tie­dot­taa omas­ta toi­min­nas­taan. Seu­ra­kun­nal­le on eh­dot­to­man tär­ke­ää pi­tää yl­lä hy­vää suh­det­ta pai­kal­lis­leh­teen. Kun uu­si kirk­ko­her­ra tu­lee paik­ka­kun­nal­le, niin nä­ki­sin en­sim­mäi­siin teh­tä­viin kuu­lu­van yh­tey­den luo­mi­sen pai­kal­lis­leh­den pää­toi­mit­ta­jaan, Luo­ma to­te­aa.

Hän myös kan­nus­taa pai­kal­lis­leh­tiä ak­tii­vi­suu­teen seu­ra­kun­nan suun­taan.

– Usein aja­tel­laan, et­tä vain isot ku­vi­ot ja asi­at ovat tär­kei­tä, mut­ta pai­kal­lis­leh­det osoit­ta­vat pai­kal­li­sel­la, pie­nel­lä ja yk­sit­täi­sel­lä­kin asi­al­la ole­van suu­ri mer­ki­tys. On tär­ke­ää ker­toa ja uu­ti­soi­da ih­mis­ten ruo­hon­juu­ri­ta­son tun­to­ja ja ko­ke­muk­sia myös laa­jem­paan tie­toi­suu­teen.

Avoi­muus kuu­luu hy­vään hal­lin­toon

Ark­ki­piis­pa, ark­ki­piis­pan te­o­lo­gi­nen eri­tyi­sa­vus­ta­ja Pet­ri Me­ren­lah­ti, Kir­kon vies­tin­nän vs. vies­tin­tä­joh­ta­ja Ee­va-Kai­sa Hei­ku­ra ja Kirk­ko­hal­li­tuk­sen uu­si ta­lous­suun­nit­te­lu­pääl­lik­kö Jo­han­na Sim­pa­nen ta­pa­si­vat Pai­kal­lis­leh­tien Pää­toi­mit­ta­ja­yh­dis­tyk­sen jä­se­niä etäyh­tey­del­lä tam­mi­kuun lo­pul­la. Esil­le nou­si muun mu­as­sa seu­ra­kun­tien kir­ja­va tie­do­tus­käy­tän­tö hal­lin­nol­li­sis­ta pää­tök­sis­tä.

Ta­pio Luo­ma muis­tut­taa avoi­muu­den kuu­lu­van hy­vään hal­lin­toon ja toi­voo seu­ra­kun­tien pal­ve­le­van pai­kal­lis­ta me­di­aa. Seu­ra­kun­nil­le on kui­ten­kin taat­tu kirk­ko­lais­sa pit­käl­le ulot­tu­va it­se­mää­rää­mi­soi­keus, ei­kä Kirk­ko­hal­li­tus­kaan voi pa­kot­taa esi­mer­kik­si kirk­ko­neu­vos­ton esi­tys­lis­to­jen jul­kai­se­mi­seen ver­kos­sa.

– Kyse voi ol­la re­surs­seis­ta, mut­ta myös pro­ses­sis­ta. Van­hat ta­vat voi ai­na haas­taa, Hei­ku­ra in­nos­taa.

Sau­li Pah­ka­sa­lo