On taas se ai­ka vuo­des­ta, kun jal­ka­pal­lon Eng­lan­nin Va­li­o­lii­ga al­kaa ryt­mit­tää al­le­kir­joit­ta­neen elä­mää. Ny­ky­päi­vä­nä suo­ra­tois­to­pal­ve­lut ja in­ter­ne­tin in­fo­tul­va ta­kaa­vat sen, et­tä it­se pe­lien li­säk­si jouk­ku­ei­siin liit­ty­viä uu­ti­sia, ku­ten siir­tos­pe­ku­laa­ti­oi­ta, pe­laa­ja- ja val­men­ta­ja-ana­lyy­se­jä tai louk­kaan­tu­mis­ti­lan­tei­ta, voi seu­ra­ta ha­lu­tes­saan vaik­ka ym­pä­ri vuo­ro­kau­den. Kun it­se noin kym­men­vuo­ti­aa­na, 1980-lu­vun puo­li­vä­lis­sä, in­nos­tuin eng­lan­ti­lai­ses­ta jal­ka­pal­los­ta, en oli­si voi­nut iki­nä ku­vi­tel­la mikä ti­lan­ne on nyt. Tuol­loin ot­te­lui­ta nä­kyi ta­san yk­si kap­pa­le vii­kos­sa, lau­an­tai­sin kel­lo 17. Jo pelk­kä tu­los­ten seu­raa­mi­nen oli haas­ta­vaa, ne piti lä­hin­nä väi­jyä seu­raa­mal­la oi­ke­an va­ki­o­veik­kaus­ri­vin il­moi­tus­ta lau­an­tai-il­ta­na te­le­vi­si­os­ta. Jos ne mis­sa­si, jou­tui odot­ta­maan seu­raa­van päi­vän sa­no­ma­leh­teen jos­sa kier­rok­sen tu­lok­set oli pii­lo­tet­tu ur­hei­lu­si­vu­jen yh­teen kul­maan.