Kan­san­pe­rin­tees­sä Tuo­maan päi­vä­nä 21.12. on jou­lu­val­mis­te­lui­den ol­ta­va val­mii­na. Kink­ku pais­tet­tu­na ja kuu­si tu­vas­sa. Vas­ta Nuu­tin päi­vä 13.1. päät­tää jou­lu­na­jan. Var­hai­sin ni­mi­päi­vä­san­ka­ri on ope­tus­lap­si Tuo­mas, epäi­li­jä. Nyt hä­nen merk­ki­päi­vän­sä ju­lis­taa jou­lu­rau­haa ja ilo­sa­no­maa Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä kai­kil­le us­kos­saan vah­voil­le ja epäi­li­jöil­le­kin.

Mi­nä­kin epäi­len. En­kä vain epäi­le, vaan tie­dän: mei­dän huus­hol­lis­sam­me jou­lu ei ole val­mis Tuo­maan päi­vä­nä. Kink­ku on os­tet­tu, mut­ta odot­taa vie­lä su­la­mis­ta. Kuu­si on jo­ka­vuo­ti­nen pään­vai­va, ei­kä kes­to­kuu­si rat­kai­se on­gel­maa. Se on ruma, ei­kä tuok­su mil­tään. En vie­tä jou­lu­a­ni ko­me­ros­sa, mut­ta sil­ti tah­toi­sin sii­vo­ta sen. Ei ta­pah­du.

Jou­lu me­nee yh­tä no­pe­as­ti kuin tu­lee­kin, ei­kä jou­lu­aa­mu­na ole mi­tään mer­ki­tys­tä sil­lä, on­ko sau­nas­sa pu­nai­set pel­la­va­lau­de­lii­nat. Sil­lä on mer­ki­tys­tä, jak­san­ko ol­la lä­hei­sil­le­ni ih­mi­sik­si. Pa­ras­ta on, jos väl­tym­me jou­lu­her­mo­jen me­ne­tyk­sel­tä.

Jou­lun sa­no­maa en epäi­le. Jee­suk­sen maa­il­maa mul­lis­ta­va syn­ty­mi­nen ta­pah­tui oi­ke­as­ti noin kak­si tu­hat­ta vuot­ta sit­ten. Ajan­koh­ta ei ol­lut 25.12. vuon­na 0, vaik­ka se on mer­kit­ty ajan­las­kum­me aluk­si.

Var­maa on, et­tä mies ni­mel­tä Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen on elä­nyt noi­hin ai­koi­hin. Eri asia on, mitä hä­nen kuo­le­man­sa ja ylös­nou­se­muk­sen­sa mer­kit­se­vät mi­nul­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Jee­suk­sen tu­le­mi­nen Her­rak­se­ni aloit­ti uu­den ajan­las­kun. Se muut­ti ai­van kai­ken elä­mäs­sä­ni – pait­si syn­ti­syy­te­ni.

Mitä kau­em­min saan elää Jee­suk­sen kans­sa, sitä enem­män tar­vit­sen va­kuu­tus­ta sii­tä, et­tä hän ar­mah­taa mi­nut­kin. Muu­ten en kes­tä. Sik­si jo­kai­sen ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen alus­sa ole­va syn­nin­tun­nus­tus on niin tär­keä: saan puh­dis­taa sie­lu­ni kai­kes­ta, mikä erot­taa mi­nut Ju­ma­las­ta. Syn­nin­pääs­tön sa­nat ovat pala tai­vas­ta maan pääl­lä.

Nel­jän­nen ad­ven­tin kes­kus­hen­ki­lö on las­ta odot­ta­va nuo­ri Ma­ria. Hän ei epäil­lyt en­ke­lin lu­paus­ta Jee­suk­sen äi­dik­si tu­le­mi­ses­ta, vaik­ka ym­mär­si sen ole­van in­hi­mil­li­ses­ti mah­do­ton­ta: ”Mi­nä­hän olen kos­ke­ma­ton.” Hän pys­tyi sa­no­maan: ”Minä olen Her­ran pal­ve­li­ja­tar, ta­pah­tu­koon mi­nul­le niin kuin sinä sa­not.”

Neit­syt Ma­ria on mo­nil­le kris­ti­tyil­le tär­keä tai­vaan val­ti­a­tar, joka on ja­ka­nut mo­nen äi­din kyy­ne­leet lap­sen­sa elä­män ja kuo­le­man vuok­si. Mi­nä­kin ha­lu­ai­sin ol­la sy­dä­men Ma­ria, joka us­kal­taa an­tau­tua täy­sin Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.

Olem­me saa­neet ai­na ko­koon­tua jou­lu­kirk­koon. Nyt ta­paam­me vain in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä, kun kaik­ki ylei­sö­ti­lai­suu­det on pe­rut­tu Par­ka­non ko­ro­na­vi­rus­ti­lan­teen vuok­si. Yh­tei­set kynt­ti­lä­kir­kot ul­ko­na täy­tyi pe­ruut­taa, ei­kä kir­kon­mä­el­lä ta­pah­du mi­tään jou­lu­aat­to­na. Har­tau­det vä­li­te­tään vain ne­tin kaut­ta. Jou­lu­aa­mun ju­ma­lan­pal­ve­lus to­teu­tuu ja vä­li­te­tään suo­ra­na Yo­u­tu­ben kaut­ta. Sil­ti olem­me kool­la sei­men ää­rel­lä kaik­ki yh­des­sä.

Tuo­mas kut­suun sei­men ää­rel­le epäi­li­jän­kin. Sei­men ää­rel­le on ter­ve­tul­lut myös hän, joka tah­too ol­la Her­ran pal­ve­li­ja ja toi­voo Ju­ma­lan tah­don to­teu­tu­mis­ta elä­mäs­sään. Kaik­ki saa­vat tul­la ar­moa omis­ta­maan.

Par­ka­no Seu­ra­kun­ta toi­vot­taa rau­hal­lis­ta jou­lua ja Ju­ma­lan siu­naus­ta vuo­del­le 2020!

Lii­sa Myy­ry­läi­nen

kirk­ko­her­ra